Leirin nimi tulee siitä, että siellä syödään tuoreita, uunilämpimiä possoja, joka ei siis missään nimessä ole sama asia kuin munkkipossu. Vesi herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta, tätä harvinaista herkkua kun on tarjolla vaan Posso-leirillä (paitsi ehkä niille jotka asuvat Kotkan tai Haminan suunnalla).
Costo oli ensimmäistä kertaa mukana, Sokka teki debyyttinsä kaksi vuotta sitten eli nyt pääsi mukaan jo toista kertaa. Keli oli aurinkoinen ja kuiva, porukka jälleen kerran iloista ja mukavaa. Superkiva päivä etsinnän merkeissä!
Kuvat otti Kaisa Heikkerö, kiitoksia hienoista otoksista!
Costo kiipeili muina miehinä tiilikasoissa ja keikkuvilla betonilaatoilla ja peltilevyillä ja sai kouluttajalta kehuja. Ei ainakaan millään muotoa alusta-arka :D
Kun oli tutustuttu alueeseen niin tyttö lähetettiin näkölähdöllä etsimään. Ja etsimäänhän mentiin hirmuisella vauhdilla ja innolla!
Tässä kohtaa oli jo kolme eksynyttä löydetty. Viimeinen etsittiin ilman mitään apuja.
Jostain täältä se haju tulee...
Löytyi! Yrjö, tulehan pois piilosta! :D
Sitten oli Sokan vuoro. Sokka kävi heti alkuunsa katsastamassa edellisen piilon, jossa varmaan vielä maalimiehen tuoksu leijaili. Se oli kuitenkin tyhjä.
Ja sinne se putkeen vaan sujahti, vaikka joutui ryömimään kun putki oli paljon matalampi kuin koira. Maalimieshän sieltä perältä löytyi. Peruuttamalla piti tulla pois.
Yksi oli muoviputken pohjalla, parin metrin syvyydessä.
Hetkinen, täältähän tulee maalimiehen tuoksu...
Kyllä! Elisa löydetty!
Lopuksi voi vähän pussailla. Kohteena tällä kertaa ihana Disa.
Kiitoksia kaikille huipputyypeille kivasta päivästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti