Suoda

Suoda on kotiutunut Hämeenlinnaan hurjan hyvin. Se reippailee emäntänsä kanssa paljon lähimaastoissa ja paljon muuallakin kuin maastoissa. Suoda on muina tyttöinä tottunut myös kaupungin hälinään ja on käynyt shoppailemassa jo kauppakeskuksessakin.

Suodasta on kehittynyt kuuliainen tytteli, joka on aina valmis seikkailuihin! Kiitos Sonja kuvista ja kuulumisista!

 

 

 

 

Varga (eurasier) on Suodan paras kaveri 

Tuisku

Tuisku eli Tude taitaa tällä hetkellä olla pentueen suurin. Se valloittaa koollaan melkoisen helposti koko sohvan. Lasten touhuihin ja leikkeihin Tude osallistuu mielellään ja perheen lapset sen leikkeihinsä ottavatkin mukaan. Tude on reipas lenkkeilijä ja ulkoilija, mutta myös ihana lämmin kainaloinen. Kukapa ei tämän ihanan pojanklopin kainaloon haluaisi kömpiä.
Katse jo sulattaa sydämen ♡

 

 

Ade

Ade voi myös hyvin ja kasvaa vimmatusti. Kuten "tyypillinen bernhardinkoira", Ade on ahne ja aina nälkäinen. Poika osaa kertoa tämän kuuluvalla äänellä, kun ruoka-aika lähestyy. Ade on aktiivinen ja sporttinen miehenalku ja sen luonteessa on positiivista särmää. Ade tapaa "työnsä puolesta" paljon koiraharrastajia ja tekee samalla rodulle hyvää peeärrää, josta olen erittäin ylpeä!

Kun Aden emäntä lähtee shoppailemaan myös milloin minnekin rautakauppaan tai Hankkijalle, Ade on aina mukana.

 

 

 

 

Indy

Indylle kuuluu myös hyvää. Poika on kasvanut kovasti. Kaupunkilenkillä ollaan käyty Tampereen vilinässä. Lenkki meni oikein hyvin, kunnes matkan varrelle osui makkarakioski...! Täysin ymmärrettävää! 😃

Kiitos Susanna kuvista ja kuulumisista, rapsutuksia Indylle!

 Lumi, tuo ihana elementti! Se tuli, mutta ei pysynyt kauaa. Toivottavasti sitä saadaan pian lisää ja PALJON! 😃

 Kurpitsavahti Indy

Isännän kanssa lenkillä 

Crush

Crush lähettää terveisiä ison veden toiselta puolelta eli Michiganista. Crush on energinen miehenalku, jolla on aina pilke silmäkulmassa. Sillä riittää ideoita kokeilla erilaisia juttuja, välillä vähän kiellettyjäkin asioita. Onneksi sen isäntäväki pitää siitä juuri sellaisena 😃

Kiitos Amanda kuvista ja kirjeestä!

Lentävä bernhardinkoira 

 

 "Mitään pahaa en ole tehnyt, minähän vaan mutustan täällä omaa luutani!
Ne oli siinä jo kun tulin tähän!"

 Huh, vihdoin se nukahti niin on hetken rauha talossa! 😃 😃 😃

Mahti

Mahti lähettää terveisiä Pohjanmaalta! Mahti on myös lasten suuri ystävä ja hellyyden jakaminen on molemminpuolista kuten kuvista näkyy. Mahti on kova marjastaja ja onhan se mukavaa, että kun menee metsään niin voi poimia evästä joka mättäältä. Murkkuiän ensi viitteitä on jo näkyvillä, niinkuin taitaa olla pentueessa vähän siellä sun täällä muuallakin. 

Kiitos Niina kuulumisista ja kuvista (ja videosta)! Ihanaa teillä näyttää siellä olevan. Paljon terveisiä Mahti-karvaturrille!

 

Hemmo

Hemmon emäntä kirjoitti kuulumisia Kouvolasta. Hemmo todellakin on kuin tehty isoon perheeseen. Se rakastaa lapsia, omia ja vieraita. Parkkeeraa aina jonkun jalkoihin tai kupeeseen.

Jos lapset menevät ulos ja Hemmo joutuu jäämään sisään, se nousee olohuoneen pöytää vasten ja ulvoo kaihoisasti kun näkee lapset ikkunasta. Ulkoilua Hemmo rakastaa ja mitä isompi keppi tai halko on mukana, sitä varmemmin Hemmo kulkeutuu matkassa.   

Tämä poika osaa dyykata roskiksen aivan silmänräpäyksessä, osaa se muuten myös avata poljettavan roskiksenkin ilman ongelmaa. Pari kertaa Hemmo on aiheuttanut isäntäväelle sydämentykytyksiä, kun se on kotiin tultua löytynyt askartelemasta keittiön roskien kimpussa.

Hemmo rakastaa sohvaa. Kun sohva on ollut välillä varattuna, miekkonen on stepannut levottomana ja rojahdellut milloin minnekin syvien huokausten saattelemana kertoen mielipiteensä HÄNEN sohvansa viemisestä. 

Autoilu on Hemmosta oikein mukavaa, mutta lempijuttu taitaa kuitenkin olla syöminen. Se taitaa kulkea geeneissä!

Kiitos Janna ihanasta kirjeestä ja kivoista kuvista! On se vaan komia! ♡

 

 

Neljän ruuhkassa Malmin asemalla

Eilen käytiin viemässä Coston kanssa auto laitettavaksi Malmille ja seikkailtiin neljän ruuhkassa kotiin kahdella junalla. Huhhuh, mikä seikkailu minulle aikataulujen ja lippujen kanssa kun nykyään lippua ei saa enää ostettua junasta! Costo sen sijaan ei ollut moksiskaan betoniviidakosta tai junassa matkustamisesta, vaikka jouduttiin ensimmäiset pysäkinvälit sekä junassa Malmilta Tikkurilaan että Tikkurilasta Riihimäelle matkaamaan junan eteisessä ihmispaljouden vuoksi. Loppumatkasta se oli kyllä sen verran väsynyt, että nukkui sikeästi junavaunun lattialla, mutta energiaa riitti vielä yllinkyllin kotiin päästyäkin. Naapuri onneksi haki meidät Riihimäen asemalta, kiitoksia kyydistä!