torstai 15. maaliskuuta 2018

Crushin jalka nousee...

Amanda Michiganista lähetti Crush-pojan terveiset:

The Crush is maturing into a Beautiful Noble Beast! Crush would like me to add "Powerful" to that statement. Yes, he is maturing. He began to lift his leg about 3 weeks ago. At first I didn't tell Marty, although I know men are very proud when their dogs begin to lift leg.
Why did I not tell him? The first time it happened we were out to the barn to do horse chores. He sniffed the stack of hay and began to lift his leg. With a loud "No not the hay!!!" I quickly spun his head towards the stack of hay spinning his ass away from the stack and towards me. At this point the hay is safe and Crush and I have pee all over our legs and feet. I'll look into that beautiful and confused face, and run him out to a tree. I say in a very happy voice "go potty" still with the confused look he squats and pees. We finish feeding the horses and I take him to several trees. To my dismay he only squats at each tree. Oh crap did I break the dog?

The next day I make sure we go by trees on our way to the barn, no leg lifting. Once we get into the barn is going to lift on the hay again! "No!" I stop it. Again we go to a tree and get a squat. This goes on for 3 day's. On the 4th day he did not lift on the hay but neither did he lift on a tree or anything else.
That evening Marty came in all aglow after a big blue ball (his favorite time!) outting with Crush. "Honey. I believe Crush is going to lift his leg soon!" he said with an ear-to-ear grin. I know my face mediately squinched into that... oh, um, crap face. His smile went flat "I just thought you might want to know. It's not like he lifted it yet but he picked his foot up a little bit off the ground."
Bahaha! It was now time for confession. Dang it! I did end my confession with a "but we are working on it." This man and dog love me! Well we have come a long way! We have the lift on trees. He now needs to work on heights and balance.



Kutakuinkin sama suomeksi:
Crush on kypsymässä kauniiksi, uljaaksi pedoksi! Crush itse haluaisi, että luetteloon lisättäisiin vielä ”voimakkaaksi”. Kyllä, se on kypsymässä. Se alkoi nostaa jalkaansa noin kolme viikkoa sitten. En ensin kertonut Martylle, vaikka tiedän miesten olevan hyvin ylpeitä kun heidän koiransa alkaa nostaa jalkaa.
Miksikö en kertonut? No, ensimmäisen kerran kun se tapahtui, olimme tallilla hoitamassa hevosten askareita. Se haisteli heinäkasaa ja alkoi kohottaa jalkaansa. Kovaan ääneen huutaen ”EI, EI HEINIIN!” kiepautin nopeasti sen päätä kohti heinäkasaa ja samalla takapuolta pois heinistä, itseäni kohti. Tässä kohtaa heinät olivat turvassa, mutta sekä Crushin että minun sääreni ja jalkani yltä päältä pissassa. Katsahdin noihin kauniisiin, joskin hämillään oleviin kasvoihin ja juoksutin koirani ulos puun juurelle. Sanoin mahdollisimman iloisella äänellä ”menes pissille” ja edelleen hämmentynein ilmein se kyykistyy ja pissaa. Lopettelimme hevosten ruokkimisen ja vein sen uudelleen useammankin puun juurelle. Tyrmistyksekseni se teki vain muutaman kyykkypissan. Voi räkä, rikoinko koirani?

Seuraavana päivänä talleille mennessämme varmistin, että menemme metsikön kautta, mutta jalka ei vaan noussut. Kun pääsimme talliin, jalka alkoi taas nousta heinäkasaan. ”EI!”, pysäytin toiminnon. Menimme taas ulos puun juurelle: ainoastaan kyykky. Sama jatkui kolme seuraavaakin päivää. Neljäntenä päivänä jalka ei noussut enää heinäkasaan, mutta ei liioin puuhun tai mihinkään muuhunkaan.
Sinä iltana kuitenkin mieheni Marty tuli suorastaan hehkuen sisään Crushin ja ison sinisen pallon kanssa viettämänsä leikkituokion jälkeen (hänen mielipuuhaansa). ”Kulta, minä uskon että Crush alkaa pian nostaa jalkaansa!”, hän sanoi suu korvia myöten hymyssä. Tunsin, että naamani tahattomasti venähti vakavaksi. Mieheni hymy hyytyi. ”Ajattelin vain, että haluaisit tietää. Ei se jalkaansa vielä varsinaisesti nostanut, mutta kohotti sitä hiukan maasta jo”.
Apua! Oli tullut tunnustuksen aika. Hemmetti! Lopetin tunnustukseni sanoihin ”mutta olemme kyllä tehneet kovasti töitä asian parissa”. Tuo mies ja koira todella rakastavat minua! No, olemmehan tehneet yhdessä jo pitkän matkan! Nyt meillä sitten jo nostetaan jalkaa puihin. Täytyy vaan vielä työstää korkeutta ja tasapainoa.

Thank you Amanda for this lovely story and photos! Kisses and hugs for Crush! ♡






maanantai 5. maaliskuuta 2018

TK1 RTK1 Jaiha des Geants du Liebenstein (tuttavien kesken Sokka)

Lauantaiaamuna pakkasin rapsakassa pakkasessa autoon Sokan sekä reissukassin ja me tytöt kurvattiin Lohjalle, jossa oli rallytokokokeet. Hallissa pyöri samaan aikaan kaksi eri koetta, joihin molempiin olin ilmoittautunut. Hiukan lisäjännitystä aiheutti se, että olin havaitsevinani tytössä juoksuajan ensioireita viime viikolla; merkkailua ja muiden koirien lisääntynyttä huomiota Sokan takaosastoa kohtaan. Rallytokon säännöt kieltävät juoksuisen koiran kilpailemisen. Kisa-aamuna juoksut eivät kuitenkaan vielä alkaneet, joten ei tarvinnut turvautua varasuunnitelmaan, joka olisi ollut naapurin Kivi-lansutytön lainaamista. Ihan hyvä, koska kokeilin edellisenä iltana sen ohjaamista eikä se oikein sujuvasti mennyt. Meillä kun on vähän eri käskysanat eikä oma muistikapasiteetti riittänyt edes kotitreeneissä oikeiden käskyjen käyttöön...

Aamupäivän koe meni hyvin, Sokka suoritti kuten yleensä, varman rennosti mutta keskittyneesti.
Saimme kokeesta melkein täyden pistemäärän, 98 pistettä (täydet on 100 pistettä). Rata oli vaikeahko, mutta myös hauskan vaihteleva. Kun kahdestakymmenestä kilpailijasta oli 15 jo suorittanut niin meillä oli edelleen kakkossija, mutta ihan viimeisten joukossa oli kaksi kisaajaa, jotka saivat täydet pisteet. Oltiin näin ollen neljänsiä eli ei päästy palkintosijoille. Tuomari kuitenkin oli tykännyt meistä eniten ja pääsimme pokkaamaan tuomarin palkinnon (tuomari saa palkita mieleisensä koirakon, jonka yhteistyö on tuomarille mieleisin pistemäärästä riippumatta). Meidän työskentely oli kuulemma ollut iloista ja upeaa sekä seuraaminen hyvin tiivistä.

Välissä oli pari tuntia odottelua seuraavaan kokeeseen, joten ehdittiin ihan mukavalle lenkille upeassa auringonpaisteessa. Toiseen kokeeseen mentiin hyvillä mielin, se tuntui vähän helpommaltakin. Tietääkseni täysiä pisteitä ei kukaan koirakko kuitenkaan saanut ja 98 pistettä sai neljä koirakkoa, me olimme yksi niistä. Näin ollen saimme pokata palkintojen jaossa koulutustunnusmitalin RTK1 kolmen hyväksytyn kokeen jälkeen (ensimmäisessä kokeessa oltiin tasan kuukausi sitten).



Tästä eteenpäin Sokan nimen yhteydessä on sitten seuraavat kirjainyhdistelmät: TK1 RTK1 ☺
Sokka on nyt viides RTK1 koulutustunnuksen suorittanut bernhardinkoira. Eipä noita tokon koulutustunnuksiakaan tällä rodulla vielä paljoa ole. Jokainen on juhlimisen arvoinen!

Sunnuntaiaamuna ne sitten alkoi, juoksut nimittäin. Huh, mikä ajoitus! Päivä aloitettiin silti hallitreeneillä, Sokka suoritti hienosti vanhalla kaavalla, mutta tällä kertaa housut jalassa. Coston keskittyminen oli jossain muualla, liekö silläkin ensimmäiset juoksut jo lähellä. Epäilys vahvistui kun iltapäivällä tehtiin Ninnin ja Aden kanssa Riihimäellä kaupunkilenkki ja tyttönen pissaili pitkin matkaa. Toisaalta olisi helpompaa jos olisivat samaan aikaan molemmilla, mutta Costo on vielä niin pikkutyttö etten osaa ajatella että sillä ihan vielä juoksut alkaisivat...

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Hämeenlinnan kaunotar - Suoda 9kk

Suodan emäntä Sonja lähetti aurinkoiset terveiset Hämeenlinnasta. Kuvissa Suoda ja paras leikkikaverinsa, eurasier Varga pitävät hauskaa jäällä.
Tyttösestä kasvanut kerrassaan upea neitokainen! ♡ Kiitos Sonja kuvista!