Imuttelua

Yö meni meillä oikein hyvin, saimme nukkua yli kahdeksan tuntia putkeen. Tai ei meistä varmaan kukaan putkeen nukkunut. Yksi hoivasi pentuja, jotka vuorotellen söivät ja nukkuivat. Minä torkuin ja heräsin jokaiseen inahdukseen.

Se on jännä miten noin iso koira osaa liikkua pienten joukossa niin varovasti. Kun Sokka ottaa askeleen, niin se laittaa tassun niin varovasti lattiaan, että tietää ettei siellä varmasti ole mitään alla. Eipä ole tarvinnut pahemmin puuttua tai auttaa. Tekee silti mieli koko ajan auttaa pentuja nisälle tai nostella parempaan paikkaan, mutta yritän hillitä itseni. Ne kyllä möngertävät ja ovat yllättävänkin ketteriä liikkumaan ja kiipeilemään itsekin.

Kaikilla pennuilla on painot nousseet mukavasti ja Sokka on alkanut syömään nyt oikein kunnolla. Eilen se varmaan oli vielä leikkauksen takia nirso, mutta nyt maistuu.

Tässä tältä aamupäivältä pieni imutteluvideo.
KLIKKAA TÄSTÄ niin pääset katsomaan ja kuuntelemaan!

Vilkkain poika tällä hetkellä on "Rämäpää", jolla on kokonaan valkoinen naama, vain korvat ja niiden ympäristö symmetrisen ruskea. Se rynnii maidolle ja kun on kylläinen, möyrii ympäriinsä ja sitten nukahtaa sisarustensa viereen:

Veljekset "Kuusi" (alla) ja "Ässä" (päällä) aamiaisella:  

Tämän pojan laikut olivat syntyessään lähes mustat. Säikähdin, että miten bernhardinkoirapentueeseen voi syntyä yksi landseer, joten tämä sai työnimeksi "Lansu". Sen läikät ovat muutenkin tuollaisia pyöreitä muodoiltaan. Lansuihmiset varmaan myhäilevät nyt tyytyväisinä. Kyllä tämä silti bernhardinkoira on!

Tämä tyttönen (alempi) on "Italia". Sen selässä on selvästi tumma saapas. Oikein reipas tyyppi, joka on myös melko kova möngertämään:

Sitten on vielä "Sveitsi"-tyttönen. Sen selän kuvioista ei oikein heti tullut mitään konkreettista mieleen, mutta sen vaaleanpunaisen nenän keskellä oli jo syntyessään selvä Sveitsin lipun risti:

  "Koukku" ei varmaan paljoa selittelyjä kaipaa 😊:

Tästä kuvasta puuttuu Koukku (poika) ja Lansu (poika), mutta vasemmalta oikealle rivissä siis Sveitsi (tyttö), Rämäpää (poika), Kuusi (poika), Ässä (poika), Mantteli (poika) ja Italia (tyttö).

 

Yhden päivän ikäiset

Tämä päivä on pennuilla mennyt syödessä ja nukkuessa. Ja pissatessa. On hämmästyttävää, miten noin pieni pentu voi pissata niin paljon!

Sokka on käynyt muutaman kerran melko lyhyesti pihalla. Leikkaushaava on varmasti kipeä, se on ollut vähän vaisu. Nuolee ja hoivaa pentuja, mutta on ollut väsyneen oloinen. Ja onhan se selvää, että tuollaisen leikkauksen jälkeen vaisu onkin.

 Aamupalan ensimmäinen kattaus syöty, jotkut vetää jo toista...

 

Punanenä

 Kylläpä maistuu hyvältä!

Pikkupoika äidin tassujen välissä

 

Lepoa ruuan jälkeen

 

Velipojan syleilyssä

 

Nenät on kaikilla jo tummat, osalla tummemmat kuin toisilla

Maito maistuu

 

"Ässä" syntyi ensimmäisenä (poika). Kutsumanimen syyn taitaa arvata kuvasta :)

 

Yhdellä pojista on pirunsarvet ja mantteliväritys. Vain pieni valkoinen täplä kankussa tekee poikkeuksen muuten melko symmetriselle väritykselle.

 

Tällä pojalla on vähän kuusen näköinen kuvio selässä. Valkoinen väri ylettyy "kuonosta varpaisiin", välillä ihan ohuena ja välillä laajentuen.

 

 Emon tassun vieressä on turvallista

 Koko jengi

Lyttynaamoja ne kaikki taitavat tässä iässä vielä olla :D

 

Pieni nokinenä 

Aamupalalla

Yö nukuttiin hyvin ja rauhallisesti. Sokkakin alkaa olla eilisen leikkauksen jäljiltä paremmissa voimissa ja söi aamulla tukevan aamupalan. Nyt sitä energiaa nimittäin tarvitaan!

Pennut tuntuivat jo yön jälkeen kasvaneen hirmuisesti. Ne syövät melkein koko ajan. Välillä pienet torkut ja taas tissille. Olipa ihanaa nukkua kunnon unet. Nyt voi aamutoimien jälkeen käpertyä jatkamaan unia vielä hetken kun taustalta kuuluu tyytyväinen maiskutus ja tuhina!

Väsyneitä, mutta onnellisia

Tänään on puhelin piipannut melkoisesti, kun on odotettu meidän synnytyskuulumisia. Pahoittelut, on jäänyt tänään tärkeiden asioiden päivittäminen kun on pitänyt muuta kiirusta. On kyllä ihan sanoinkuvaamattoman hienoa huomata, miten paljon tämän blogin lukijat ovat meidän hengessä mukana. Kiitos tuhannesti kaikesta tuesta, se merkitsee minulle todella paljon!

Kiitos myös Tanjalle korvaamattomasta avusta näinä jännittävinä (ja tylsinä) päivinä, kun olemme istuneet ja odottaneet, että synnytys käynnistyy. Ja etenkin ajasta sen jälkeen kun se käynnistyi.

Aamulla kirjoitinkin, että viisi pentua putkahti maailmaan aika pienin ponnistuksin, kuin itsestään. Sokka hoiti homman kuten kuuluukin, mutta viiden pennun jälkeen rauhoittui imettämään ja koko porukka tyytyväisenä nukahtikin rauhallisesti. Me Tanjan kanssa kun tiesimme, että röntgen näytti luurankoja enemmän, aloimme huolestua, kun oli mennyt lähes kaksi tuntia viidennen syntymästä ilman mitään merkkejä seuraavista poltoista. Soitto meidän "luotto-eläinlääkärille" vahvisti, että meidän kannattaa tulla varmistamaan, että kaikki on kunnossa.

Ajoimme muutaman kilometrin matkan ja pääsimme heti lääkärin vastaanotolle. Päätettiin laittaa Sokalle oksitosiinia, jonka pitäisi käynnistää poltot ja auttaa viimeisten pentujen ulos ponnistamisessa. Oksitosiini ei kuitenkaan tehonnut, eikä edes lisäannos. Sokka meni aina vain rauhallisemmaksi ja hetken kuluttua se ei edes avannut silmiään, vaikka vastaanottohuone oli siinä vaiheessa aika rauhatonkin. Se ei myöskään reagoinut ääniin, ei edes pentujen vikinään. Mahasta tuntui liikkeitä, joten päädyttiin leikkaukseen.

Leikkauksessa eläinlääkäri havaitsi heti, että yksi pennuista oli jäänyt jumiin synnytyskanavaan. Hän otti pennut ulos joita oli mahassa vielä kaikkiaan neljä. Jumiin jäänyt oli jo heikko ja menehtyi, muut kolme olivat hyvinkin eläväisiä. Näin saimme pentueeseen vielä lisäksi yhden tytön ja kaksi poikaa. Kunhan Sokka oli kursittu kokoon ja alkoi heräillä, pääsimme kotimatkalle. Sokka aivan tokkurassa ja pennut hyvin virkeinä. Ne olivat päässeet syömään, kun Sokka nukkui tokkuraansa pois. Henkilökunta kiitteli, että pentue vaikutti todella tasalaatuiselta, eli kaikki olivat melko saman kokoisia ja elinvoimaisia. Yksi poika, joka oli jo aamulla heti syntymänsä jälkeen ollut varsin aktiivinen, oli vastaanottohuoneessakin ryöminyt sinne tänne. Ihmettelimme, miten vastasyntynyt voi olla noin liikkuvainen. Varsinainen seikkailija.

Nyt on olo väsynyt, mutta onnellinen. Kamalaa ajatellakin, mitä olisi voinut tapahtua, jollemme olisi lähteneet kohti Itavetin klinikkaa ajoissa. Pentulaatikossa tuhisee ja kiljuu nyt kahdeksan ihanaa palleroa. Ne ovat aika saman kokoiset ja painot ovat melko tasaiset, välillä 560g-670g.

 

 

 

 

 

 

 

  Tänään on kuohuviinin korkkaamisen aika ja vaikka univelkaa on parin päivän aikana kertynyt melkoisesti niin luulen, että en malta silmiäni paljoa ensi yönäkään ummistaa. On ne vaan niin suloisia!

Laitan pennuista enemmän juttua huomenna ja tulevina päivinä. Nyt menen nuuhkimaan pennun tuoksua <3

Synnytys meneillään

No nyt on vauvauutisia!
Yö oli levoton kahdesta eteenpäin, käytiin pihallakin muutamaan otteeseen. Vähän ennen kuutta oltiin vielä menossa Sokan kanssa ulos, kun sikiövesi lorahti keittiön kynnykselle. Ääni oli kuin olisi ämpärillinen vettä heitetty lattialle!

Sen jälkeen ei mennyt kauaa kun ensimmäinen pentu putkahti ulos. Sitten niitä alkoikin putkahdella. Ensin tuli kolme poikaa, sitten väliin yksi tyttö ja taas yksi poika. Maailman kauneimmat lapsokaiset! Sokalla ei ollut mitään ongelmia ponnistaa, pennut tulivat kuin itsestään. Sokka on hoitanut hommat juuri kuten kuuluu, vaikka olikin ensimmäisestä pennusta vähän ihmeissään.

Nyt viitoset ovat maitobaarilla ja Sokka pitää taukoa ja nukkuu rauhallisesti. Kohta otetaan uudet ponnistukset, mahassa nimittäin jyllää vielä! Ne varmaan kuuntelevat jo pieniä vinkaisuja ja tyytyväistä tuhinaa toiselta puolelta. Voi olla vielä pitkä päivä edessä!

Edelleen yhtenä (isona) kappaleena

Otetaan iisisti

Tässä sitä vielä möllötellään.
Supistusten välillä on hyvä lepuuttaa.

Synnytys alkaa käynnistyä

Eilen illalla vähän ennen puolta yötä ensimmäiset supistukset alkoivat. Supistusten väli oli ensin yli pari tuntia, mutta aamua kohti hiukan tiheämpiä. Tänä aamuna ihme tapahtui: Sokka maistoi ruokaansa, mutta ei syönyt. Selvästi synnytyksen aika lähenee!

Pennut liikkuvat mahassa ahkerasti ja Sokasta huomaa kun alkaa supistella. Maha on jo laskeutunut, se itse asiassa muutti muotoaan eilen illalla aika tarkalleen puoli yksitoista.

Saas nähdä milloin alkaa synnytysponnistukset, mutta varmaankin huomenna tähän aikaan täällä on hauvavauvoja!

 

Möhömaha

Tanja pistäytyi tänään kylässä. Tunnusteltiin Sokan mahaa ja turistiin niitä näitä. Lopuksi käytiin metsälenkki, Reino oli päässyt Tanjan mukaan. Lenkin päätteeksi totesimme molemmat, että ihan kuin Sokan maha olisi kävelyn aikana muuttanut muotoaan. Ehkä se nyt olisi sitten hienovarainen merkki synnytyksen lähenemisestä. 

Tässä kuvassa kaiketi Tanja ehdottelee Sokalle, että se voisi alkaa jo miettimään pentujen ulos pukkaamista:

 

Ohukainen ja paksukainen: 

Todistusaineistoa (video)

Nyt kun vielä ovat mahan sisäpuolella, niin tässäpä vähän todistusaineistoa. Aamupäivän aktiviteetit meneillään. Aika hurjan näköistä 😅

Pennut potkii mahassa - video

Kuudeskymmeneskolmas vuorokausi paksuissa tunnelmissa

Edelleen meillä pihdataan. Maha sen kuin paisuu. Ruokahalu on ennallaan, samoin lämmöt. Nisistä tihkuu enemmän maitoa, nyt pari kertaa on jopa pieni märkä lätäkkö jäänyt paikkaan, jossa Sokka on maannut.

Meillä on metsänreunassa "luolasto", johon on kuskattu vanhoja kantoja. Ulkoillessa Sokka menisi mieluiten sinne, mutta tottelee vielä ainakin kieltoa ja kutsua. Sitä joutuu nyt jo vähän vahtimaan, kun tuntuu siltä, että häipyisi muuten vaan hissukseen tuonne ryteikköön. Siellä olisikin varmaan hyviä pesäkoloja synnyttää.

On se Sokka pari kertaa käynyt pentulaatikossakin taas petaamassa.

 

 

 

 

Tulisivat nyt jo!! 

Edelleen pidätellään

Tänään on meneillään kuudeskymmenestoinen vuorokausi ja edelleen pidätellään pentuja.

Viime yö nukuttiin erinomaisen hyvin ja ruoka maittaa kuten aiemminkin. Sokan lämpö on edelleen tasainen eli eipä me varmaan vielä tänäänkään jakauduta.

Sokalla ei ole mitään kiirettä ponnistaa pentuja ulos, mutta emäntä alkaa olla pirun kärsimätön jo!

 

 

Lepo

Ei taida tulla tilanteeseen muutosta vielä tänään.

Me nukuttiin viime yönä sellaiset unet että minusta voitaisiin ensi yönä vaikka valvoakin... Sokka ottaa edelleen hyvin rennosti, syö hyvin ja lämmöissäkään ei ole ollut mitään muutosta.

Eilen illalla se yllätti, kun muu porukka vietti aikaa olohuoneessa ja tyttö nousi ja tallusteli pentuhuoneeseen, petasi pentulaatikon ja kävi sinne makaamaan. Se normaalisti kun on aina samassa huoneessa kun muutkin. Kai se oli jotain harjoittelua.

Sohvaperuna 

Onko ruokahalu kaikonnut?

Kuten aiemmin kirjoitin, on normaalia että emä lopettaa syömisen noin vuorokautta ennen synnytystä, jotta suolisto on mahdollisimman tyhjä synnytyksen käynnistyessä.

Tänään iltapäivällä minua kohtasi tällainen kummallinen näky kun Sokka tuli pois ruokakupiltaan:

Kuppiin oli jäänyt nappula!

Tämä ei tainnut kuitenkaan johtua ruokahalun puutteesta, koska kun huomasin nappulan ja kerroin siitä Sokalle, se ahmi nappulan saman tien suuhunsa. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin erehdyksestä 😀