Nälkä

Tänään on tiineyden neljäs päivä. Sokka on vahvasti ilmaissut, että sen täytyisi alkaa jo saamaan enemmän ruokaa. Se söi nimittäin eilen kissan ruuat kun piipahdin naapurissa.

Luin kuitenkin, että ruokamäärää kasvatetaan vasta vähän myöhemmässä vaiheessa tiineyttä.
Sokka on tästä asiasta eri mieltä.

 

 

Tiineyden toinen päivä

Toissapäivänä ajattelin, että miten ihmeessä sitä jaksaa odottaa 63 vrk, jolloin on arvioitu synnytysajankohta. Tänään kuitenkin tajusin, että on menossa jo tiineyden toinen päivä, joten kai tämä aika nopeasti menee, niinkuin yleensäkin.
"Pentuilmoitus" on nyt päivitetty ja löytyy Grapevine kotisivuilta
 Samalla tuli päätettyä, millä kirjaimella tulevan pentueen viralliset nimet alkavat, nimittäin C:llä.

Synnytyksen laskettu aika on sitten sunnuntaina 28.5.2017.
Tänään on otettu rennosti ja tehty pihatöitä auringon paisteessa ja "raikkaassa" tuulessa. Nyt lenkille.

 

 

Mikäs roikkuu suupielestä? ;)

 

Sokan "kotiolot"

Havaitsin, että tässä blogissa ei ole oikeastaan vielä itsestäni tai Sokan kotioloista paljoa kerrottu. Odotellessa pentuja syntyviksi, voin vähän tarinoida tästä aiheesta.

 Minä olen siis Eeva, Sokan emäntä. Perheeseen kuuluu tällä hetkellä myös 5-vuotias keskiaasiankoiranarttu Susi, poikakissa Riski sekä maatiaiskanaparvi kukkoineen. Susi ja Sokka ovat hyviä ystäviä ja painikaveruksia, vaikka Susi onkin enimmäkseen omassa aitauksessaan hoitamassa vahdin hommia. Lenkeillä tietenkin käydään yhdessä ja Susi nukkuu yöt meidän kanssa sisällä. Jos Suden tehtävä on vahtia tiluksia, Riskin tehtävä on keksiä alituisesti pientä jäynää niin koirille kuin emännällekin. Kyllä se silti aina silloin tällöin hoitaa myös hiirenpyytäjän hommaansa ja on välillä jopa ihan hellyyttävä. Kanat ja kukot elelevät omissa tiloissaan kanalassa, paitsi kesäisin ne laiduntelevat paljon ympäri pihaa sulassa sovussa muiden eläinten kanssa ja ovat muutenkin hyvin seurallisia.

Sokka, minä ja kanat välipalalla

Sokka, Carma ja kanat

Riski ja Sokka päiväunilla

 Sokka, Susi ja lumipainit

 Sokka ja possu

 Sokka ja Kärppä (talon tällä hetkellä vanhin kanarouva)

Asumme paritalossa vanhan Erkylän kyläkoulun opettaja-asunnossa Myllylammen vieressä Hausjärvellä, Riihimäen kupeessa. Koulutoiminta loppui muutama vuosi sitten ja paikka oli juuri sopiva, joten tässä sitä nyt on asuttu viimeiset viisi vuotta. Omistamme paikan siskoni kanssa, joka asuu naapurissa eli paritalon toisessa päädyssä kahden koiransa kera. Ne ovat myös oikein hyvää lenkki- ja painiseuraa.

 Koti

Naapurin nahkacollie pienenä sinttinä

Minun ensimmäinen koirani oli belgianpaimenkoira Ronja, joka tuli minulle vuonna 1997 eli jo parikymmentä vuotta sitten. Se oli nokkela, energinen ja erittäin helppo koulutettava. Sen jälkeen seuraavat kolme olivat sekarotuisia, nekin jo kaikki nyt edesmenneitä.

Sekarotuiset Warre, Kaalo ja Capri

2010 minulle tuli ensimmäinen bernhardinkoira Carma, joka oli upea koira. Sen kanssa suoritettiin BH-koe, kisattiin TOKOssa voittajaluokassa ja rally-tokossa. Se pärjäsi ihan hyvin myös näyttelyissä, vaikka näyttelykäyntejä ei kertynyt ollenkaan niin paljon kuin koekäyntejä. Se vietiin minulta 6,5-vuotiaana (eli aivan liian nuorena) viime syksynä, jolloin sillä ilmeni imusolmukesyöpä.

Sokan kanssa treenataan tottelevaisuutta eli TOKOa, vielä kisataan alokasluokassa ja nyt on tietenkin sitten pitkä kisatauko edessä. Tämän vuoden puolella ehdittiin kaksi koetta käymään ja molemmista saatiin ykköstulos ja oltiin palkintopallillakin. BH-kurssilla ollaan vielä tämä kevät ja BH- eli käyttäytymiskokeeseen tähdätään syksyllä. Varmasti myös MH-luonnekuvaukseen ja luonnetestiin menemme, kun pennuista ollaan täysin palauduttu. Näyttelyt meiltä jää tämän kesän osalta täysin. Nyt keskitytään vain nautinnolliseen ja onnelliseen odotukseen ja hyvässä kunnossa pysymiseen. Ja blogin kirjoittamiseen.

Sokka ja kieli

Kotimatkalla

Ilta meni hienosti. Heti kun ymmärrettiin olla sekaantumatta pariskunnan touhuihin, niin alkoi leikki ja pieni kiusoittelu ja härnääminen. Ai että näytti kivalta ja molemmat koirat olivat avoimia ja innokkaita. Olivat toisissaan kiinni parikymmentä minuuttia edelleenkin kaikessa rauhassa.

Kämpille saavuttuamme olimme molemmat aivan puhki, yö nukuttiin sikeästi. Aamulla alkoi kotimatka. Ehdittiin käydä sataman lähellä olevassa puistossa ja nyt odotellaan pääsyä laivaan. Mukava ja kaikin puolin erittäin onnistunut reissu! Kiitokset "Astonin väelle" vieraanvaraisuudesta!

Viimeinen poseeraus Tallinnassa tällä erää

Siemenet sisällä!

Eilen illansuussa saavuttiin Sokan kanssa Tallinnaan ja ajettiin saman tien Astonia tapaamaan, koska alkoi tulla jo hämärää. Sokka oli vähän pihalla vielä laivamatkan jäljiltä eikä me oltu oikein kunnolla ehditty jaloittelemaankaan. Matkan alkupää oli ruuhkainen, ilmeisesti suurilta osin siksi, että Tallinnan keskustassa oli suomalaisyhtye "Haloo Helsinki!" esiintymässä pitkän keikkatauon jälkeen.

Päästyämme perille Sokka sai ensin itsekseen tutustua aidattuun pihaan ja se nuuskuttelikin koko tontin hyvin tarkasti läpi. Se on yleensä melko paljon emäntänsä perään, mutta nyt se ei ollenkaan piitannut, olinko minä paikalla vain en. Kun Aston tuli pihalle myös, Sokka oli kyllä kiinnostunut uroksesta, mutta vierasti vähän kun uros oli niin kovin kiinnostunut siitä. Koirat kuitenkin haastoivat leikkiäkin keskenään, mutta Sokka ehkä vierasti hiukan tilannetta vieraassa paikassa ja vieraiden ihmisten ympäröimänä. Aston ei nähnyt mitään muuta kuin tuon hemaisevan nartun.
Lauantaina astutus ei vielä onnistunut. Aston oli kyllä innokas ja yritystä ei puuttunut, mutta ilmeisesti Sokka ei ollut vielä täysin valmis eli aika ei ollut kypsä.
Ajelimme majapaikkaamme väsyneinä. Uusi yritys sovittiin seuraavalle aamulle, jolloin oli juoksujen 12. vuorokausi.

Märkä pusu Astonin emännälle

Aamulla herätessä oli tunnelma hyvä. Sokka oli nukkunut sikeät yöunet niinkuin minäkin. Nousimme niin hyvissä ajoin, että ehdimme Sokan kanssa ajella kaupungin ulkopuolelle ulkoilemaan kaikessa rauhassa. Sokka oli hyväntuulinen ja tyyni, ihan kuin se olisi yön aikana valmistautunut tähän päivään. Kun ajoimme Astonin talolle, Sokka marssi ensimmäisenä portista sisään pää pystyssä ja tyytyväisenä. Isäntäväki otti meidät jälleen iloisesti vastaan.

Kun Aston päästettiin ulos, Sokka ei enää ollenkaan perääntynyt tai ujostellut, vaan haastoi heti Astonia leikkiin. Molemmat pyrähtelivät hetken leikkisästi toistensa ympärillä, jonka jälkeen Sokka tarjosi itseään Astonille. Selvemmin ei enää olisi voinut vinkkiä antaa ja Aston nokkelana poikana oivalsi heti. Arviolta kolme minuuttia siitä kun koirat oli laskettu vapaaksi pihalle, homma oli niin sanotusti puikoissa. Ne olivat toisissaan kiinni 25 minuuttia, eivät juurikaan yrittäneet rimpuilla, päin vastoin näyttivät jopa tyytyväisiltä. Kun homma oli suoritettu, Aston pääsi sisälle lepäämään ja Sokan kanssa oltiin vielä pihalla hetken ennen kuin se sai mennä autoon. Se vaikutti tyytyväiseltä ja otti ilolla vastaan kaikki vuolaat kehut, intoutui vähän leikkimäänkin.
Tämä astutus oli "kuin oppikirjasta". Olen niiiiiiin tyytyväinen!

Alkuun pidimme koirista kiinni, jotta kumpikaan ei riuhtaise itseään irti. Jouduttiin

hakemaan jakkarat ja saimme vain istua ja rupatella, molemmat koirat
pysyivät ihan tyytyväisinä paikallaan.

Mikäs tässä ollessa...!

Juotuamme kuohuviinit onnistuneen aamun kunniaksi, sovittiin että tulemme vielä illalla uudelleen käymään. Nyt otamme tämän sunnuntaipäivän rennosti. Tätä kirjoittaessani jaloissani makaakin tyytyväisesti tuhiseva tuleva äitikoira. Olen tyytyväinen!

Juoksujen yhdestoista vuorokausi

Me Sokan kanssa odotellaan parhaillaan autojonossa laivaan pääsyä. Ensin onnistuttiin navigoida oikeaan satamaan eksymättä ja nyt vielä taidettiin osua oikealle luukullekin, epäilyksistä huolimatta!

Sokka on ollut vähän levoton ja itkeskellytkin, osittain varmaan miehenkaipuutaan ja ehkä myös siksi kun emäntä on juossut pää kolmantena jalkana kämppää ees-taas ja pakannut autoa siihen malliin kuin oltaisiin lähdössä pidempäänkin reissuun.

Tästä se alkaa!

Matkaliput varattu!

Tämän aamun progesteroniarvo oli 5,96 (keskiviikkona 3,9) eli ovulaatio on alkanut. 
Virtausarvo oli jo 490 joka on huipussaan ovulaation aikana noin 600 (normaalisti arvo on alle 100).

Odotushuoneessa rokotuksiaan odottanut vanhempi mäyräkoiraherra olisi tullut mieluummin meidän kanssa samaan vastaanottohuoneeseen ja sen itku kuului seinän takaa niin kauan kunnes olivat lähteneet vastaanotolta.

Sokka oli edelleen iloinen ja reipas kun verikoetta otettiin etutassusta, mutta koska Itavetin hoitajat syöttivät sille reilusti nameja, siitä vastapalveluksi se vuorasi vastaanottotilat kuolalla (pahoittelut tästä!).

Oikea aika hedelmöittymiselle olisi hyvin epätodennäköisesti tänään, mutta se voi olla huomenna, sunnuntaina tai maanantaina. Kun progesteroniarvo on yli 10, narttu on siitä 1-2 vrk kuluttua hedelmöittymiskykyinen. Toki siittiöt säilyvät hedelmöittämiskykyisinä montakin päivää, mutta usein narttu ei anna uroksen astua, jos on liian aikaista.

Me hyppäämme siis huomenna iltapäivällä laivaan ja laineet liplattaen kellumme auton ja Sokan kanssa Tallinnaan. Eli sitten vaan laukkuja pakkaamaan!

Jännän äärellä

Täällä me odotetaan lääkäriä ja verikoeneulaa...!

Kevättä rinnassa

Tänään on ollut mahtavan aurinkoinen kevätpäivä ja hieno ulkoiluilma. Lähipelloilta on lumi jo lähestulkoon kokonaan sulanut, mutta kotipiha on vielä suurimmaksi osaksi jään ja lumen peitossa.

Huomenna aamulla mennään uudelleen ottamaan proget ja sitten vahvistuukin varmaan jo reissun alkamisen ajankohta. Jännityksellä odotan, että täytyykö alkaa jo pakkaamaan laukkuja vai saadaanko vielä viettää viikonloppu Suomessa, jossa minulla olisi kieltämättä vielä paljon tärkeää tekemistä. Joka tapauksessa työpaikalla on jo sovittu, että alkuviikon olen talvilomalla. Ja astutus vetää kyllä ohi niistä muista asioista, vaikka tärkeitä ovatkin...!

Missä rakkaani viipyy?

Haikeana odotan tytön lahden takaa jo luokseni tulevan.

Katselen portille ja etsin sua katseellani. Missä viivyt, Sokkani mun?

Luovutan sulle palloni, leikitään yhdessä.

Aston torstaiaamuna

Kuva: Martti Kangur

Progesteronitesteissä

Tänään oli jännittävä päivä, nimittäin kävimme Sokan kanssa progetesteissä.
Sehän kertoo siis, missä vaiheessa juoksut menevät eli milloin olisi paras hetki mahdolliseen hedelmöittymiseen. Olin odottanut, että ajankohta on aikaisintaan ensi viikon alussa, mutta ensimmäinen testitulos osoitti että ajankohta saattaakin olla jo viikonloppuna.
SIIS ENSI VIIKONLOPPUNA!!!

Koiran juoksut kun alkaa, niin ensimmäinen "etappi" on LH-piikki. Veren progesteronipitoisuus alkaa nousta ennen LH-piikkiä ja arvo on LH-piikin aikaan 2-5 ng/ml. Ovulaatio tapahtuu noin 2 päivän kuluttua LH-piikistä. Munasolun kypsyminen vie tästä vielä pari päivää, jonka jälkeen munasolu on hedelmöitymiskykyinen.
Kun Sokka on muutenkin tuollainen "hitaasti lämpiävä" niin ajattelin, ettei tänään vielä arvo voi olla kovin koholla kun on vasta 8. vrk juoksujen alkamisesta (näkyviltä osin).
Testin tulos antoi kuitenkin lukemaksi 3,9, joka on jo normaaliin lukemaan nähden todellakin koholla.

Olemme siis lukemien mukaan jo LH-piikissä!

Sokalta otettiin myös papa-näyte ja läpivirtauskoe, joiden tulokset olivat kunnossa. Eläinlääkäri jo väläytti, että kannattaa alkaa pakkaamaan matkalaukkuja.

Varasimme seuraavan progetestin perjantaiaamuksi. Lähtö saattaa eläinlääkärin mukaan tulla jo perjantai-iltana!

Seitsemäs vuorokausi juoksujen alkamisesta

PUPPIES EXPECTED IN MAY

femail: JAIHA DES GEANTS DU LIEBENSTEIN FI12011/15
WUSB Junior Sieger
HD-B/C, ED-0/0
Details

mail: SAINT CATERVA ASTON EST-02819/14
EST CH, FIN CH, LVA CH, LTU CH, BALT CH,
POL CH, EST JCH, LVA JCH, LTU JCH, BALT JCH, TLN Winter Cup`15
HD-A/A, ED-0/0
Details 

 

Mating at the end of March
puppies expected at the end of May

Both dogs are very open and friendly,
also active and sporty.
The puppies will be handed over to good
families who like outdoor exercising.
 They will be dewormed, with
microchips, examined by a veterinarian
and registrated.

Additional information & inquiries:

Tanja Sillanpää: +358 40 577 8169
tanja.sillanpaa@kolumbus.fi

Eeva Heikkerö: +358 40 540 1961
eevaheikkero@gmail.com

KENNEL GRAPEVINE

Juoksut on alkaneet!

KÄÄÄÄK!
Sokan juoksut on alkaneet. Vaikka olen odottanut juoksuja kuin kuuta nousevaa (mistähän se sanonta tulee) niin ne alkoivat ihan ykskaks. Noin vain. Viime tiistaina juteltiin naapurin kanssa, että nyt saisi pidätellä vielä muutaman päivän kun on niin paljon ohjelmaa luvassa seuraavaksi pariksi viikoksi. Tanjan talvilomatuurausjärjestelyjen suhteen totesimme, että kunhan nyt ei vain pukkaa "parhaita päiviä" viikolle 13 niin hyvä.

Keskiviikkona ne alkoivat.

Ja nyt on tulppaani kukassa, niinkuin Astonin "kummitäti" Piret sanoisi. Pahoittelut hiukan perverssistä kuvasta, mutta olihan se laitettava.

 

Progesteronitestiin vai ei? Siinäpä ensimmäinen kysymys. Testiä suositellaan, jos astutusreissu on kauemmas eli ei ole mahdollista vaan päivätolkulla katsella sivusta, milloin pariskunnalla mahdollisesti tekisi mieli hommiin.

Tänään sitten varasin ajan progeen tuohon lähiklinikalle. Se on jo ylihuomenna, joten pitihän meidän tänään käydä perusteellisessa pesussa ja föönissä, jotta voidaan julkisille paikoille lähteä. Kiitokset naapurille avusta! Sokka kun rakastaa kyllä vettä, mutta suihku ei ole sen mielestä ollenkaan sama asia.

Aston

SAINT CATERVA ASTON ”Aston”

Aston on saksalaissveitsiläistä verta oleva lyhytkarvainen bernhardinkoirauros, joka on saatettu alulle Saksassa ja syntynyt Virossa suureen pentueeseen. Pentukatraassa oli 2 narttua ja 8 urosta, joista yksi urospentu oli pitkäkarvainen, muut lyhytkarvaisia. Aston on hyvin aktiivinen, se rakastaa leikkiä ja pelata ja nauttii paljon pitkistä iltakävelyistä.

 Pitihän se maistaa, onko ruoho myös parempaa aidan toisella puolella...
Aston pikkupoikana.

Se on nopea oppimaan ja sillä riittää niin vauhtia kuin rakkauttakin. Autoajeluista Aston pitää ja näyttelyissä se esiintyy mielellään ja hyvässä ryhdissä kantaen päätään korkealla. Vastapainona se nauttii myös joutenolosta ja maailman tarkkailusta. Aston saattaa vaikuttaa pihassa nukkuvan, mutta sillä on aina toinen silmä auki ja jokainen pihaan tulija nuollaan märäksi. Pikkupoika omasta mielestään, mutta toiset sanovat isoksikin, onhan miehenalulla korkeutta jo 86cm ja painoakin yli 90kg. Kaikki hampaat löytyvät suusta ja ne ovat suuret ja valkoiset.

Pään tyyppi on ”kuiva” ja vaikka se tarkoittaakin, että pään nahka ei ole turhan ryppyinen, silmät ovat oikeanlaiset ja silmäluomet tiiviit, Aston ei myöskään paljoa kuolaa. Tämä poika on ns. uuden standardin bernhardinkoira ja nyt odotellaan vaan, että Aston pääsee miesten hommiin, jotta ne saisivat jälkeläisiä tämän kauniin Sokka-neitokaisen kanssa.

 Jykevä, maskuliininen pää, mutta ei liikaa huulia ja tiiviit silmät.

Komiaa!

Aston 2v.

Astonin tiedot jalostustietokannassa löytyy TÄÄLTÄ

Sokka

JAIHA DES GEANTS DU LIEBENSTEIN "Sokka"

Sokka 12-viikkoisena vielä kotimaisemissa Ranskassa.

 Riiviö on saapunut kotiin.

Carma näyttää isosiskona mallia miten leikitään.

 Sokka tutustuu kanoihin (ensin verkon takaa).

 Ensimmäiset kosketukset kissan kanssa.

 Korvatkaan eivät aina pysy vauhdissa mukana! Sokka 4kk.

Lunta! Carma opastaa miten sitä syödään. Sokka 6kk.

 Tiivis katsekontakti kuten tokossa kuuluukin. Sokka 2v.

 Kaikki tokokapulat tuntuu olevan liian pieniä näihin "kapeisiin kasvoihin". Sokka 2v.

 Nykyään kanat ovat ystäviä eikä verkkoaitaa enää tarvita. Sokka 2v.

Sokka 2v vesipelastustreeneissä. Hukkuva tuli pelastettua!

Talvella parasta on lumi. Kepit on myös kivoja. Sokka 2,5v.

Sokan tiedot jalostustietokannassa löytyy TÄÄLTÄ

Kaiken alku

Astutuksen suunnittelu ja sulhon valinta

Sokka (Jaïha des Geants du Liebenstein) syntyi 7. kesäkuuta 2014 Ranskassa, idyllisessä pienessä vuoristokylässä lähellä Saksan ja Sveitsin rajaa. Syyskuussa se matkusti lentokoneella uuden emäntänsä mukana Suomeen, kauas synnyinkodistaan. Ensimmäinen vuosi jo osoitti, että Sokasta kasvaa iso tyttö. Sen luusto oli vahva ja sillä oli pitkät jalat. Se kasvoi onneksi täyteen korkeuteensa suorin raajoin ja tasapainoisesti. Vaikka painikavereita riitti ja leikit olivat välillä hyvinkin rajuja, se selvisi ilman onnettomuuksia, revähdyksiä tai venähdyksiä. Sen vatsan toiminta osoittautui myös vaivattomaksi, mikään kokeilu ei aiheuttanut muutoksia sen ruuansulatuksessa. Ei ilmennyt allergioita eikä muitakaan herkkyyksiä.

Sokka 12 viikon iässä

Ison lapsikatraan keskellä ensimmäiset viikkonsa viettäneenä lapset herättävät siinä selvästi erityisen lämpimiä tunteita. Edelleenkin se saattaa aliarvioida oman kokonsa lapsia helliessään, mutta osoittaa niin aikuisia kuin varsinkin lapsia kohtaan suurta lempeyttä. Myös pienempiä eläimiä kuten perheen kanakatrasta tai kissankoltiaista kohtaan Sokka on kiltti. Silti se on omaa luotettavat vahdinvaistot ja herättää kunnioitusta ryhdillään ja vakuuttavan möreällä äänellään, kun vieras auto ajaa pihaan.


Kaupungilla käydessämme se vähät välittää ohiajavista polkupyöristä tai liikenteen metelistä, junista tai rullalautailijoista. Voimakkaista äänistä kuten laukauksista tai ukkosen jyrinästä se ei myöskään piittaa ja menee rohkeasti erilaisille alustoille.


Tottelevaisuuskoulutusta Sokan kanssa on harrastettu jo pienestä pitäen ja käyty muidenkin harrastuslajien treeneissä. Se on ahne nameille, mutta myös palkkaantuu kehumisilla, joten se on ollut melko helppo koulutettava. Se oppii nopeasti, vaikka rodunomaisesti ei viitsikään kovin montaa toistoa tehdä kerralla. Vuoden iässä tuli hieno mahdollisuus päästä sen kanssa useamman tämän rodun erikoistuomarin arvioitavaksi, kun bernhardinkoirien pääerikoisnäyttely WUSB oli kesällä 2015 Suomessa. Sokka oli tuohon aikaan melkoinen rimpula, mutta se kuitenkin oli tuomariston mieleen ja sai tittelin WUSB Junior Sieger. Tuolloin heräsi ajatus, että jos vielä viralliset terveystuloksetkin ovat hyvät, niin ehkäpä tästä yksilöstä olisi jalostukseen! Jännitys oli melkoinen kun se pääsi kuvauspöydälle. Tulokset osoittautuivat hyviksi; sekä kyynärissä että lonkissa oli puhtaat, hyvät nivelpinnat ja tulokset täyttävät rodun PEVISA-vaatimukset. Tulokset olivat myös harrastamisen kannalta mukavia, koska harrastaminen vaatii monessa lajissa esteiden yli hyppäämisiä ja koviakin spurtteja.

TOKOn ohella aloiteltiin vesipelastuksen alkeita ja Sokka osoittautui ihan mainioksi siinäkin. Kovin harvassa tilanteessa pääsee kokeilemaan bernhardinkoiran taipumusta pelastaa ihmisiä, mutta kyllä se vaan jotenkin sisäänrakennettua on, että hukkuva ihminen haetaan vedestä rannalle. Toki vesipelastukseen kuuluu paljon muitakin tehtäviä, joita täytyy harjoitella. Kovinkaan ketterä tämä tyttö ei ison kokonsa vuoksi ole, mutta sellainen hitaasti kiihtyvä dieselmoottori. Nenää se osaa myös käyttää ja jäljestämiskokeeseenkin on treenattu. Ehkä vielä päästään starttaamaankin jonain päivänä.


Tässä vaiheessa todettiin, että Sokka soveltuisi jalostuskäyttöön. Ensin pohdittiin ajankohtaa ja punnittiin eri vaihtoehtoja. Lopulta päädyttiin kevääseen 2017, jolloin tuo lähes kolmevuotias narttu olisi jo varttunut lapsesta nuoreksi aikuiseksi.

Ehdottomasti vaikein kysymys oli kuitenkin uroksen valinta. Sokka on suurikokoinen, joten tuumasimme, että on plussaa, jos uros ei ole kovin raskas. Sillä ei saisi olla liikaa nahkaa, roikkuvia huulia tai avoimia silmäluomia. Purenta on Sokallakin hyvä, mutta uroksella suuret hampaat olisivat vielä plussaa. Rakenne ja kunto näkyvät liikkeessä, joten uroksen täytyisi olla hyvän ulkomuodon lisäksi hyvä liikkuja. Se täytyi päästä siis näkemään. Uroksen sukupuunkin täytyisi vielä meidät säväyttää, puhumattakaan sen luonteesta ja olemuksesta.

Jo veteraani-iässä oleva ykkösvaihtoehto täytti kaikki kriteerit, mutta testeissä alkuvuonna 2016 valitettavasti sen sperman siittiöiden määrä ei ollut enää nuoren koiran luokkaa. Ulkomailla kävimme saman vuoden kesällä katsastamassa yhtä kuvissa todella hienolta näyttävää ulkomaista urosta, mutta sen liikkeet eivät antaneetkaan enää samaa vaikutelmaa nähtynä luonnossa. Rodun alkuperämaasta meillä oli kolmas vaihtoehto, sekin jo veteraani-iässä, mutta siinä astutus olisi pitänyt suorittaa keinosiemennyksenä, joka ei istunut haaveeseen luonnollisesta suorittamisesta. Kyllä tämä on vaikeaa! Vähän aikaa meni miettiessä, mahtaako ollenkaan löytyä sopivaa urosta. Joulukuussa 2016 varattiin kuitenkin laivamatka ja käytiin Virossa tutustumassa yhteen hyvin lupaavaan urokseen. Satamasta oli puolen tunnin ajomatka uroksen kotiin ja heti portilla tuo nuori mies valloitti sydämemme. Sitä jotenkin vain tuli heti tunne, että tämä on se oikea. Aston otti meidän iloisesti vastaan olemalla riehakkaan leikkisä, mutta kunnon herrasmies. Se näytti leikkisyytensä ja energisyytensä, mutta samalla kuuliaisuutensa ja kohteliaisuutensa. Kun olimme todenneet, että rakenteen ja ulkomuodon puolesta se olisi juuri sopiva Sokalle, kurkkasimme vielä sen suuhun. Ah, miten isot, valkoiset hampaat ja hyvä purenta! Kävimme uroksen omistajan kanssa läpi käytännön asiat ja arvioidun ajankohdan astutukselle ja löimme kättä päälle.

Astutusajankohta on näillä näkymin kevät 2017. Kunhan juoksu alkaa, niin lähdemme Sokan kanssa siis seksilomalle Tallinnaan. Tätä ennen on vielä paljon tekemistä. Astutuskin on voimia ja kuntoa vaativa suoritus, mutta tiineysaika ja synnytys vasta kuntoa vaativatkin, joten meillä on alkanut kunnon kohotus. Sokka liikkuu muutenkin melko paljon, mutta jotta lihaksisto ja pitkäkestoinen kunto saa kehittyä huolella, rauhallisesti ja pitkällä tähtäimellä, liikunnan ja ravinnon suunnitelmallisuus on tärkeää. Tärkeää on myös ravinnon ja liikunnan monipuolisuus. Kuten sanotaan, ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”.

Siihen asti kuitenkin odotellaan, treenataan, kohotetaan kuntoa ja toivotaan, että kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan. Ja nautitaan elämästä.