C-pentueen kuulumisia

Huhhuh, vuosi on hujahtanut viime blogipäivityksestä!

Paljon on ehtinyt tapahtua vuoden aikana joten huonosta muististani huolimatta koitan muistella ja päivittää C-pentueen kuulumiset.

Mennään ensin pentueen vanhempien kuulumisiin.

Aston eli isukki saavutti kansainvälisen muotovalion arvon, ihan huippua! Mitä suurimmat onnittelut!

Sokkakin saavutti Suomen muotovalion arvon syksyllä.

Sokan kanssa käytiin syksyllä myös MH-luonnekuvauksessa ja vaikka tytön käytös ei millään tavoin yllättänyt niin olin todella tyytyväinen tulokseen kun tuomari oli niin ihmeissään tytön rohkeudesta.

Kun sitten jälkeenpäin tutkin eri rotujen ja koirien MH-tuloksia niin havaitsin, että todellakin on harvinaista, että kaikilla ”yllätysrasteilla” (kohdat 6, 7 ja 8) koiralle ei jää mitään epäilyksiä jäljelle, vaan koira menee uteiaasti tutkimaan kohteita heti säikähdyksen jälkeen.

Toivottavasti tämä ominaisuus periytyy myös seuraavalle sukupolvelle!

Myös mukavaa oli huomata vaikkei yllättänytkään että tyttö on ns. laukausvarma eli ei juurikaan noteeraa vieressä tapahtuvaa ampumista. Parin ääniaran koiran kanssa eläneenä voin todeta että elo on huomattavasti helpompaa kun koira ei reagoi koviin ääniin!

Me ollaankin Sokan ja Coston kanssa ihailtu tämän kevään ja kesän ukkosia yhdessä kuistilla istuen, kumpikaan tytöistä ei ole paukkeesta moksiskaan.

Tässä yhteenveto MH-luonnekuvauksen tuloksista. Tavoitteena on käydä Sokan kanssa vielä luonnetestissä tänä vuonna.

Bernhardinkoirayhdistys ry järjestää elokuun lopulla taas MH-luonnekuvauksen ja sinne

olemme nyt sitten Coston kanssa menossa.

C-pentueen lapsoset täyttivät toukokuun lopussa 2v. Meillä Erkylässä synttäreitä juhlistettiin naapurin koirien kanssa telmien ja synttärihatut päässä poseeraten. 

Kaikille muille sisaruksille kuuluu myös oikein hyvää. Keväällä meillä oli Erkylässä "pentutreffit" jossa meitä oli suuri lauma ihmisiä ja koiria. Metsään tehtiin Tanjan kanssa rastisuunnistus, jossa oli tehtäviä. Osanotto oli valtavan runsas, oli niiiiiiin mukavaa nähdä taas "mun pikkuisia" ja kaikkia muitakin!

Tude ja "aamutalli" (Kuva: Anu Koli)

Hemmon 2v synttärikakku (kuva: Janna Telkkinen)

Suoda muutti uuteen kotiinsa Tallinnaan Piretin luokse ja nimi muotoutui Soodaksi. Tässä kuvassa ovat emäntänsä kanssa "kesämökillä" Otepäällä. Kuva: Piret Rosumovski

Kovasti on C-pentuja nyt käynyt virallisissa terveystutkimuksissa, kun 2v tuli täyteen. Tulokset on Costoa lukuunottamatta olleet todella upeita! Costolla on valitettavasti kyynärnivelen pentuaikainen inkongruenssi jättänyt oikeaan kyynärään isoja muutoksia ja kyynärässä on aika pahaakin nivelrikkoa, josta tuloksena 0/3. Lonkat sentään A/A. Selän lääkäri katsoi olevan priimaa, mutta Kennelliiton lääkäri oli merkannut tuloksiin SP1. VA ja LTV kuitenkin puhtaat nollat.

Tässä koiranetistä kuva muiden kuvattujen sisarusten tuloksista, aika mahtava rivi A:ta ja nollaa!!! 😘 Kyllä kelpaa näihin olla tyytyväinen! Lonkkien ja kyynärien lisäksi kaikilta on kuvattu myös selät ja selkätulokset ovat myös pelkkää priimaa. Crushin tulokset eivät koiranettiin tule kun asuvat Amerikassa, mutta muita vielä odotellaan 😉

Tänä vuonna bernhardinkoirien pääerikoisnäyttely järjestettiin Luxemburgin toimesta ja sinnehän me Tanjan kanssa suunnattiin. Tanjalla mukanaan pojat Eelis ja Risto, minulla mukana Costo-tyttönen.

Matka alkoi heti juhannuksen jälkeen tiistaina laivalla Turusta Tukholmaan.

Tanja ja koirat Baltic Princessin kannella

Costo poseeraa kannella

Tukholmasta ajettiin Ruotsin halki ja Juutinrauman siltaa pitkin Tanskan puolelle ja kun oli hyvä vauhti päällä niin päräytimme myös Tanskan läpi. Tanskasta Saksaan menimme laivalla joka ehti tulla satamaan jo kun vasta luulimme sen irronneen laiturista. Maltoimme pysähtyä yöpymään vasta Saksassa, josta olikin enää ”kivenheitto” määränpäähän Luxemburgiin.

Kohteessa! Helteinen keli ajoi meidät heti pulahtamaan hotellin pihalla olevaan kirkasvetiseen lampeen.

Hotelli jossa majoituimme kolmen yön verran oli vuoriston kupeessa ja sieltä lähti ihania ulkoilureittejä rinteisiin. Alueella oli muutenkin upeita lenkkimaastoja mahtavine luolineen, puineen ja kirkasvetisine puroineen. Hotelli itsessään toimi myös koirahoitolana ja aamuisin sinne toikin ihmiset koiriaan päivähoitoon. Koiraystävällinen hotelli tarjosi myös ulkoaitauksia, joista yhdestä muodostui meidän vakiopaikka ja koiramme paljon siinä aikaa viettivätkin makoillen, leikkien ja tietysti muita ohikulkevia koiria haukkuen...

Ei kumpikaan oikein osata ottaa selfieitä, toinen katsoo alas ja toinen ylös 😀

Tämä oli yhden ihanan metsälenkin varrelta, jossa välillä kömmittiin melkein luolassa ja välillä kapeassa kalliorailossa. Päästiin myös pulikoimaan. Kerrassaan upeat maisemat!

Kalliot olivat paikoin hyvin jännän näköisiä, melkein kuin reikäjuustoa.

Costo istumassa kallionkielekkeen alla. Joku tuonnekin keskelle metsää on kiviportaat rakentanut.

Näyttelyä edeltävänä iltana oli gaalaillallinen, jossa arvottiin tuomariparit jokaiseen kehään. Illallinen oli maukas ja koiriamme parkkipaikalla viihdytti kaksi isoa lehmää. Jätimme auton nimittäin pellon reunaan kun ajattelimme että sivuoven ollessa auki siinä ei ole häiriötä ja koirat saavat levätä. Lehmät olivat ilmestyneet illallisen aikana ja ne töllistelivät ihmeissään meidän (ihme kyllä) rauhallisia koiria. Koirat eivät välittäneet tuon taivaallista kahden metrin päässä hölmisteleviä lehmiä 😀

Sitten koitti näyttelypäivä. Juuri samaan aikaan Keski-Eurooppaan ennustettiin hirmuhelteitä ja esim. Ranskassa lämpötila kohosi jo yli 45 asteen. Meillä Luxemburgissa se pysytteli kuitenkin ”vain” 34 asteessa. Näyttelyyn oli ilmoitettu 164 bernhardinkoiraa eri maista. Suomesta oli vain kolme eli meidän seurueen kolmikko. Lämpötilasta johtuen näyttelyn tuomaristo päätti että veteraanikehät otetaan ensimmäisinä jotta ei rasiteta veteraaneja yhtään ylimääräistä, koska tosiaan helle oli melkoinen ja näyttelyalue (jalkapallokenttä) paahteinen. Erinomainen päätös.

Kun haimme Tanjan kanssa aamukahvit ja saimme näyttelyluettelot eteemme niin en ollut uskoa silmiäni – listalla oli Sokan isä! En ollut Sokan isää Ermestä koskaan nähnyt, se asuu Ranskassa. En tiennyt sen olevan elossakaan, mutta niin vain reilu 10 vuotias pitkäkarvainen uros oli ilmoitettu veteraanikehään. Bongasin Ermeksen ja sen omistajapariskunnan melkein saman tien ja kävin jututtamassa. He eivät juurikaan puhuneet muuta kuin ranskaa, mutta uskon että sain viestini perille: minä omistan Ermeksen tyttären sekä tyttärentyttären, joka on matkassa mukanakin. Ermes oli jo vähän raihnainen ja hyvin rauhallinen, kuumuus oli varmasti sille aika rankkaa. Silti se jaksoi poseerata kehässään ja sijoittui toiseksi. Se palkittiin loppukilpailussa iltapäivällä vielä näyttelyn vanhimpana veteraanina!

Täytyy sanoa, että Sokka on tullut hyvin paljon isäänsä. Niin samanlainen pää ja ilme!

Ermes ja isäntänsä

Ermes ja "vanhin veteraani"-palkinto sekä koko WUSB-tuomaristo

Hyvin meni meillä suomalaisilla. Kaikki kolme koiraa saivat laatuarvosanaksi ”erinomainen”. Eelis (keskellä) oli oman luokkansa (lk jun urokset) neljäs, Risto (oikealla) oman luokkansa (pk avo urokset) kolmas ja Costo (vasemmalla) oman luokkansa (lk avo nartut) kolmas. Kaikki siis sijoittuivat ja pokkasivat pokaalit!
Todella hieno päivä, kaikin tavoin! 

Ylläolevan kuvan otti Maija Montonen, joka lensi Suomesta paikalle bernhardinkoirayhdistyksen valitsemana WUSB-edustajana. Kiitos Maijalle kuvasta ja seurasta!

Kotimatkalla pysähdyimme Saksan rannikolla ennen nousua Tanskaan menevään laivaan.

Siellä tuuli niin paljon että korvatkin lepattivat!

Ei me Coston kanssa kotona ehditty laakereillamme lepäämään kun tiistaina kotiuduttiin ja heti lauantaina oli seuraava näyttely Tuusulassa. Näyttely meni meidän osaltamme niin hyvin kuin vain voi, kotiin tuomisina NORD SERT, SERT ja Suomen muotovalion arvo!

Nyt me vaan lenkkeillään, tehdään pihahommia, pulikoidaan ja nautitaan kesästä!
Mukavaa kesää kaikille muillekin ❤️