Latvian Golden St.Bernard erikoisnäyttely

Viime perjantaina lähdettiin Tanjan kanssa minilomalle Latviaan. Minun tarkoitukseni oli ottaa Sokka ja Costo matkaan, mutta suunnitelmiin tuli muutos kun Costolla alkoi ensimmäinen juoksu 11,5kk iässä juuri ennen reissua. Latvian näyttelysäännöt kieltävät juoksuisen koiran tuomisen koko näyttelyalueelle, joten se siitä. Costo jäi kotiin äitini tullessa eläimiäni hoitelemaan reissun ajaksi.

Tanjan Risto tuli mukaan, joten oli Sokalla autossa sentään matkaseuraa. Tyypit ottivat matkan ja reissaamisen laivalla niin rennosti, että ei oikein rennommin voisi ottaakaan.

Näyttelykuvat on lainattu Latvian näyttelyn ryhmäsivulta, en tiedä kuka on kuvaaja (joku Alex vissiin), mutta kuka onkaan niin kiitos kuvista.
Sokka osallistui erikoisnäyttelyn lisäksi yhteen ryhmänäyttelyyn. Erikoisnäyttelyn tuomari oli WUSB-tuomari ja rodun erikoistuomari, saksalainen Carl Otto Mastrup. Sokka oli avoimen luokan paras narttu ja lopuksi jäi nartuissa toiselle sijalle. Pokaali saatiin kuitenkin ja lisäksi osallistumisoikeus "paras pää" -kisaan.

Oltiin samassa luokassa Astonin (eli pentueen isän) siskon kanssa (oikealla), joka jäi meille kakkoseksi vaikka omaa pitkän tittelirivin eli on melkoisen monen maan muotovalio! Meidän saama sijoitus oli suomalaisittain kirjoitettuna kaiketi ERI SA AVK1 PN2 tai jotain semmoista.

Paras pää-kisassa Sokka tuli neljänneksi ja tuomari kävi erikseen kehumassa Sokan päätä ja sanoi, että on suuri kunnia sijoittua "paras pää"-kisassa. Hänen mielestään bernhardinkoiran pää on tosi suuri osa kokonaisuutta.

Ryhmänäyttelyssä bernhardinkoiria olikin vähemmän kuin erikoisnäyttelyssä. Sokka sai arvosanan/sijoituksen ERI SA AVK1 PN1 VSP SERT eli hyvin meni! Saatiin ruusukkeet ja pokaali.
Reissu oli todella kiva ja leppoisa, hotellit mukavia ja sääkin suosi.

Kiitos vielä Tanjalle ja Ristolle erinomaisesta matkaseurasta!

Lahden ryhmänäyttely 1.5.2018

Vappupäivän aamuna otettiin Kaisan kanssa auton nokka kohti Lahtea ja ryhmänäyttelyä, jonne oli Coston lisäksi pennuista ilmoittautuneet myös Tude ja Hemmo. 

Keli oli sateinen, mutta kun päästiin paikalle Jokimaan ravikeskukseen niin ilma alkoi jo kirkastumaan eikä loppujen lopuksi saatu ollenkaan vettä niskaan. Nuorukaiset saivat purkaa ensienergiat kun käveltiin koko näyttelyalue ympäri, mutta tohkeissansa kaikki kolme olivat kuitenkin. Lyhytkarvaisia oli ilmoittautunut kehään vain kaksi eli Tude ja Costo. Pitkäkarvaisia oli viisi, joista Hemmo oli yksi. Minä kävin pyörähtämässä kaikki kehäreissut ja yllättävän hyvin ne mielestäni menivät! Hiukan vallattomia lapsukaiset olivat ja hampaiden näyttäminen vaatii vielä harjoitusta, mutta seisominen oli aika mallikasta ja juoksemiset myös. Tuomari vaikutti pelkäävän isoja koiria, hän kavahti taaksepäin aina kun koira liikahti. Arvostelut olivat kuitenkin oikein hyvät. Lisää tarvitaan tuomarin mukaan kehäkokemusta, mutta nämähän olivatkin ekat näyttelyt vasta. Silmäluomet saisivat olla tiiviimmät, sanottiin kaikkien kolmen lapuissa. Samoin, että saavat vielä kehittyä ja että ovat keskenkasvuisia. Se nyt on aika selvää kun puhutaan 11kk ikäisistä nuorista. 

Oikein kiva päivä hyvässä seurassa! Sovittiin jo, että mennään uudestaankin.

Kuvat on Anun ja Kaisan ottamia, erityiskiitokset vielä Kaisalle kun lähdit mukaan!

Hemmon luona kyläilemässä

Miehikkälän raunioradalta ajeltiin kotiin Kouvolan kautta, jossa poikettiin Hemmon perheen luona kahvilla ja lenkillä. Olipa mukavaa käydä, kiitokset vieraanvaraisuudesta koko perheelle ja Jannalle kuvista!

Käytiin Jannan kanssa lenkkeilyttämässä Costo ja Hemmo ja lapsukaiset pääsivät vähän irroittelemaankin. Sisarusten kanssa on parhaat leikit!

Rauniohakua harrastamassa

Jaana ja Mikko kutsuivat taas perinteeksi muodostuneelle vuotuiselle "Posso-leirille" Miehikkälään.
Leirin nimi tulee siitä, että siellä syödään tuoreita, uunilämpimiä possoja, joka ei siis missään nimessä ole sama asia kuin munkkipossu. Vesi herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta, tätä harvinaista herkkua kun on tarjolla vaan Posso-leirillä (paitsi ehkä niille jotka asuvat Kotkan tai Haminan suunnalla).

Costo oli ensimmäistä kertaa mukana, Sokka teki debyyttinsä kaksi vuotta sitten eli nyt pääsi mukaan jo toista kertaa. Keli oli aurinkoinen ja kuiva, porukka jälleen kerran iloista ja mukavaa. Superkiva päivä etsinnän merkeissä!

Kuvat otti Kaisa Heikkerö, kiitoksia hienoista otoksista!

Costo kiipeili muina miehinä tiilikasoissa ja keikkuvilla betonilaatoilla ja peltilevyillä ja sai kouluttajalta kehuja. Ei ainakaan millään muotoa alusta-arka :D

Kun oli tutustuttu alueeseen niin tyttö lähetettiin näkölähdöllä etsimään. Ja etsimäänhän mentiin hirmuisella vauhdilla ja innolla! 

Tässä kohtaa oli jo kolme eksynyttä löydetty. Viimeinen etsittiin ilman mitään apuja.  

Jostain täältä se haju tulee... 

 Löytyi! Yrjö, tulehan pois piilosta! :D

 Sitten oli Sokan vuoro. Sokka kävi heti alkuunsa katsastamassa edellisen piilon, jossa varmaan vielä maalimiehen tuoksu leijaili. Se oli kuitenkin tyhjä.

 Ja sinne se putkeen vaan sujahti, vaikka joutui ryömimään kun putki oli paljon matalampi kuin koira. Maalimieshän sieltä perältä löytyi. Peruuttamalla piti tulla pois.

 Yksi oli muoviputken pohjalla, parin metrin syvyydessä. 

 Hetkinen, täältähän tulee maalimiehen tuoksu...

 Kyllä! Elisa löydetty!

Lopuksi voi vähän pussailla. Kohteena tällä kertaa ihana Disa.

Kiitoksia kaikille huipputyypeille kivasta päivästä!