Meinasi paisti mennä parempiin suihin...

Meillä oli pääsiäisen kunniaksi naapurin kanssa sovittuna yhteinen niin sanottu lähiruoka-gourmet-illallinen johon aamuyön hämärissä yhdessä tuumin ryhdyttiin. Ensimmäinen homma oli hakea orrelta ruoka-ainekset kun ne ovat vielä unessa eivätkä näin ollen aiheuta kohtausta kanalaumassa. Tällä kertaa kaksi nuorta kukkoa oli valittu tehtävään. Tämä homma suoritettiin jo rutiinilla.

Aamupäivällä, kun illallisaineksemme olivat jokusen tunnin riippuneet, ajattelimme jatkaa operaatiota. Kukkopojat oli jo dipattu kuuman ja kylmän veden kautta odottamaan työläintä vaihetta eli kynimistä ja minä menin hakemaan sisältä vielä tarvikkeita naapurin laitellessa välineitä pihalla kuntoon. Sokka oli katsellut valmistautumistamme kaikessa rauhassa, toki mielenkiinnolla mutta kiltisti etäämmältä, kuten näissä hommissa aiemminkin.

Yhtäkkiä kuulin ulkoa huutoa ja kurkatessani ikkunasta, pihalla näkyi käsiään hurjasti viuhtova naapuri sekä kukko suussa vastakkaiseen suuntaan pinkova bernhardinkoira. Juoksin ovelle ja ikäänkuin refleksinä suustani pääsi automaattisesti "PERKELE" aika suurella äänenvoimakkuudella. En tiedä kumpi tehosi paremmin, desibelit vai sanavalinta. Koira kuitenkin pysähtyi saman tien ja kääntyi kannoillaan minua kohti. Se lähestyi minua madellen ja korvat luimussa, häntä alhaalla heiluen. Se tiesi tottakai tehneensä jotain, joka ei ollut oikeastaan emännän mieleen. Se tuli suoraan eteeni kukko suussaan, mutta pitäen siitä tiukasti kiinni. Kuulin, kuinka päättömältä linnulta kylkiluut vaan rasahteli. Näky oli jopa vähän huvittava. En ojentanut kättäni lintua ottaakseni, mutta suustani pääsi painokas "SOKKA IRTI".
Lintu putosi saman tien maahan. Edessäni istui surkean näköinen, säälittävä pieni ja nälkäinen koira. Koira sai isot kehut. Enpä olisi uskonut, että se noinkin ison aarteen luovuttaa näin helposti.

Kyllä meitä nauratti kun päästiin jatkamaan hommia.
Sokka seurasi operaatiota ihan tyytyväisenä vieressä makoillen ja sai välillä herkkupaloja, joita putsauksessa jäi yli. Kuuliaisempi koira ei olisi alun alkaen kukkoa edes ottanut, mutta kyllä tuo Sokka ihan kuuliainen on sekin!

 

Ruuan valmistamisen katselukin on niin rankkaa
hommaa että sen päälle maistuu kunnon unet...!