Aamujumppa

Lähdimme eilen aamulla reippailemaan melkein kukonlaulun aikaan. Aurinko nousi rauhallista vauhtiaan taivaalle ja linnut pitivät aivan mieletöntä konserttiaan. Ilmassa oli raikas kevään tuoksu. Kertakaikkiaan ihana aamu!

Mentiin hiekkakuopan viertä menevää polkua ylös ja ajattelin pysähtyä ylämäen päälle ottamaan pari valokuvaa. Käveltiin reunalle, pudotin jo Sokan hihnan kädestäni ja aloin kaivamaan kännykkää kun huomasin yhtäkkiä, että tämä neitokainen kävelikin vaan kaikessa rauhassa jyrkänteeltä alas! Kuului vaan kova vierivien kivien kolina kun Sokka hävisi näkyvistä. Otin äkkiä pari askelta reunalle katsomaan ja siellä se paineli jo puolessa välissä rinnettä täysin siemauksin nauttien vauhdin hurmasta upottavasta hiekassa. Hetken mietin, että meidän täytyy kiertää polun kautta hakemaan se alakautta rinteestä, joka on todella jyrkkä (kuva ei anna oikeutta). Se kuitenkin lähti kiipeämään rinnettä siksakkia ylös, välillä luisuen vähän takaisin alaspäin mutta kivuten uudelleen. Minä jo vähän huolestuinkin, mutta Sokalla näytti olevan oikein hauskaa. Lopulta se löysi kohdan, josta pääsi takaisin jyrkänteen reunalle eikä edes näyttänyt kovin hengästyneeltä, saati väsyneeltä. Lenkkimme jatkui siis pienen kuvaussession jälkeen.

 

 

 

  Kurkipariskunta on pari viikkoa sitten saapunut läheisille pelloille ja niiden ihmeellinen ääni kantautui kovaa korviimme metsästä tielle tultuamme. Kaukana ne silti olivat eikä niitä muut pahemmin ihmetelleet kuin minä. Kännykällä ei hyviä kuvia noin kaukaa saa, mutta pitihän sitä vähän yrittää. 

 

Iltapäivällä meillä oli bh-kurssin viimeiset treenit. Aiheena oli kaupunkiosuuden treenaaminen, joten olimme sopineet ryhmän kanssa tapaamisen Riihimäen Citymarketin parkkipaikalle. En tiedä kumpi auttaa enemmän: meidän "maalaisten" säännöllisen epäsäännölliset kaupunkikävelyt vai Sokan "lehmänhermot", mutta tyttö oli niin kuin kotonaan siellä vilinässä että olin oikein ylpeä pikkuisestani. Sellainen se kyllä yleensä on, viilipytty :D