torstai 13. huhtikuuta 2017

Leikin varjolla

Kahdeksantoista tiineysvuorokautta takana. Vielä ei ole havaittu aamupahoinvointia, mutta ihan kuin nisät olisivat vähän kasvaneet. Me olemme käyneet ahkerasti kohottamassa kuntoa juoksulenkeillä, mutta ollaan ehditty välillä myös leikkiäkin.
Bernhardinkoirat eivät kaikki ole lelujen perään, mutta tältä tytöltä löytyy leikkimieltä. Iso vinkuva tennispallo on kivoin noudettava lelu ja taisteluleikkejä käydään mustan karvapatukan kanssa. Musta karvapatukka on Sokan mieluisimpia leluja ja paljon herttaisempi miltä kuulostaa. Ainoastaan ns. purutyyny menee tällä hetkellä patukan edelle.

Sokkahan tykkää kanniskella leluja suussaan varsinkin silloin, kun jostain oikein innostuu. Meillä ohjataan kyseinen innostuminen leluihin esim. päivittäin silloin, kun tulen töistä kotiin. En halua kuolaa ja karvaa vaatteisiini, ennenkuin olen vaihtanut arkirytkyt päälle - tämä kuulostaa siltä, että sitten niitä vaatteisiini haluan ja se tietenkin pitää paikkansa. Saattaa myös kuulostaa, että bernhardinkoirasta lähtee kuolaa ja karvaa - näin ei luonnollisestikaan missään nimessä ole.

Sokalle riittää, että osoitan sormella lelua niin se nappaa lelun suuhunsa eikä tule tökkimään nenällään minua ennenkuin olen siihen valmis. Kätevää.




Olen ajatellut, että ennen viikkoa 17 ei päätäisi ultraan, mutta eläinlääkärimme vahvisti, että voimme tulla jo ensi viikon lopulla. Varasin ajan ensi viikon perjantaille. KÄÄK, siihen on enää reilu viikko! Ihan mahtavaa. Voi kun viikko menisi nopeasti!

Meillä odotellaan kovasti jäiden sulamista. Joka päivä käydään tarkistamassa, kuinka monta senttiä sula alue on suurempi kuin edellisenä päivänä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti