Ei kai tässä nyt niin jäniksen selässä olla

Tänä aamuna meinattiin olla, nimittäin jäniksen selässä. Aamulenkille lähtiessä avasin oven ja samassa meidän pihasta, meistä parin kymmenen metrin päästä pinkaisi iso rusakko juoksuun. Koirat saivat niin sanotun lentävän lähdön sen perään.
Meinasin jo ajatella, että näinkö se Sokankin riistavietti heräsi, mutta ei. Tyttönen pysähtyi heti metsän reunaan, vilkaisi minua ja jolkotteli tyytyväisenä minun mukaani jatkamaan lenkkiä. Ihmeellistä. Susi liittyi seuraamme metsässä muutamaa minuuttia myöhemmin, sekään ei ollut saanut jänöä onneksi kiinni.

Tiineydestä on takana nyt 24vrk. Se tarkoittaa, että alkioilla alkaa kehittyä raajat ja ne ovat jo noin 10mm mittaisia. Olisi jo perjantai ja ultra, tämä odotus käy raastavaksi!

Eilen Sokka tuntui väsyneemmältä, ei vastannut ollenkaan Suden leikkiinkutsuihin. Hyvin se silti jaksoi 5km lenkin, mutta illalla nukkui niin sikeästi, että sain herätellä sen ulos ennen nukkumaan menoa. Tämäkin on varmaan aivan normaalia käytöstä tässä vaiheessa, mutta kaikki vähänkin normaalista poikkeava pistää heti epäilyttämään tällaista vilkkaan mielikuvituksen omaavaa. Yritän ottaa rennosti ja Sokka ainakin ottaa, se on kaiketi pääasia.