Pentuja siellä täällä

Ihanaa, kun Tanja oli minua ”lomittamassa” alkuviikosta. En kuitenkaan (tietenkään) malttanut mennä täysin äänten kuulumattomiin nukkumaan ja huomasin (tietenkin) oikein varta vasten kuulostelevani pentujen ääniä rakennuksen toiselta laidalta.

Nyt kun olen taas nukkunut kuunnellen pentujen tuhinaa ja yninää (myös kiljuntaa ja haukuntaa), osaan sitä taas arvostaa ja olen nukkunut ihan mahtavan hyvin.

Tänä aamuna kun pennut menivät aamuruuan jälkeen tarpeilleen metsän reunaan ja hetken päästä menin niitä huhuilemaan niin mietin juuri, miten onnellinen olen saanut olla näiden ihanien palleroiden kanssa.
Pihalla vaan huikkasin, ”missä pennut?” niin samassa alkoi sieltä täältä juosta pentuja luokseni niin kovaa kuin jaloistaan pääsivät. Hännät heiluen ne tulivat ympärilleni hyörimään, ynisemään ja pusuttelemaan.
Koiran osoittama kiintymys on vaan niin mieletöntä, vilpitöntä. Vaikka oltaisiin oltu erossa vain kymmenen minuuttia niin pentujen käytöksestä näkee suunnattoman jälleennäkemisen riemun. Sydän oikein pakahtuu.

Eilen lainasin taas vaivihkaa siskoni kameraa ja sain räpsittyä ison määrän hyviä kuvia. Niitä te lukijat olette varmaan varsinkin odottaneet, arvaan 😉

 Sokka ei varmaan esittelyä kaipaakaan

 Indy kärkkyy huikkaa tynnyristä?

Kuusi ja Crush välipalan jälkeen

"No niin mukulat, seuratkaa äitiä!" 

"Tällä vauhdilla ne näköjään saavuttivat."

 "Tuumaustauko ja välipala"

Pitkätukat Kuusi ja Mantteli

 Rämpylä

Koukku

 Mantteli

Mantteli

Äiti ja Hely

Hely

Hely

 Koukku

Indy ravistelee

 Indy

 Mantteli

 Mantteli olikin eilisen linssilude

Koukero

Hely

 Coston mielestä vesilätäköstä juotu vesi maistuu paremmalta.