Ohjeita pennunnostajalle

Rämpylä tosiaan on pennuista vielä vapaana, kuten kirjoitin aikaisemmin. Olen saanut aika paljon yhteydenottoja ja kyselyitä Rämpylästä, osa hyviä ja osa melkoisen kummallisiakin. Pari todella herttaista perhettä on käynyt katsomassakin, mutta Rämpylän ja kotiehdokkaiden tiet eivät ole vielä kohdanneet. Uskon, että joku muu pentu saa hyvän kodin näistä perheistä.
Osa kysyjistä ei ole viitsinyt lähteä katsomaan, kun en ole luvannut että pennun saisi heti mukaan. "Taidat olla vielä aloittelija, kyllä kokenut kasvattaja osaa kysyä oleelliset kysymykset puhelimessa". Huhhuh! Toivottavasti kokenutkaan kasvattaja ei sentään lupaa pentua täysin ventovieraalle vain lyhyen puhelun perusteella 😃 
Ajattelin avautua ihan yleisesti kokemuksestani tämän koko pentueen kotien valinnassa.

Kaikki perheet, joille tästä pentueesta on pentu mennyt, ovat tehneet heti minuun vaikutuksen. Heistä on tullut luotettava, rehti, avoin ja hyvä vaikutelma. He ovat kyselleet pennuista ja kuunnelleet tarkkaavaisesti ja kiinnostuneina pentueen vanhemmista ja rodusta. Heidän kanssaan on rupateltu myös ihan niitä näitä ja tutustuttu toisiimme. He ovat käyneet ennen luovutusta tutustumassa emään, pentuihin ja minuun sekä pentujen synnyinkotiin ja siihen ympäristöön, jossa pennut ovat ensimmäiset viikkonsa viettäneet, huolimatta siitä että välimatka on monella melkoisen pitkäkin. Osa on käynyt montakin kertaa. Uusien kotien kanssa on vaihdettu melkoinen määrä viestejä ja puheluita ennen luovutusta (ja sen jälkeen).

Nykyään on tuntunut yleistyvän pentujen tuonti itänaapurimaista. Pennut ovat tällöin myyntihinnaltaan halvempia. Ne saadaan kuljetettua ostajalle jopa kotimaan satamaan tai muuhun paikkaan, josta pentu on helppo noukkia mukaan. Ostajalta ei ilmeisesti vaadita juuri muuta, kuin että rahat pentuun löytyy (karkeasti yleistäen, poikkauksiakin toivottavasti on). Toki tällaisia kasvattajia on myös Suomessa. Huhuja liikkuu myös kotimaisista pentueista, jotka rekisteröidään Viron rekkariin, jolloin ei tarvitse välittää terveysvaatimuksista eli käytetään mahdollisesti jalostukseen koiria, jotka eivät täytä bernhardinkoiran terveysvaatimuksia Suomessa.
Bernhardinkoirapalstalla sitten uudet omistajat kyselevät neuvoja, kun pentu kasvaa ja sille kehittyykin ongelmia rakenteen, terveyden tai luonteen suhteen. Toki palstoilla kysymyksiin saadaankin usein ihan hyviä neuvoja ja vinkkejä, tällainen keskustelu on hyväksi. Tekisi vaan mieli kysyä, että millaisia ohjeita ja vinkkejä kasvattaja mahtoi antaa?

Pennun vanhempien virallisten terveystulosten lisäksi on paljon kysymyksiä, joiden luulisi kiinnostavan pennun ostajaa. Onko vanhemmilla allergioita tai alttiutta esim. hotspotiin? Miten ne käyttäytyvät eri tilanteissa, miten tulevat toimeen esim. lapsien kanssa? Tarjosivatko ne murkkuiässä haasteita, tulevatko toimeen samaa sukupuolta olevan aikuisen koiran kanssa? Oliko kasvuvaiheessa kasvun kanssa ongelmia? Meneekö vatsa helposti sekaisin jos maistelee uusia juttuja? Onko sukulinjoissa alttiutta vatsalaukunkiertymään? Onko vanhemmilla riistaviettiä tai vahtiviettiä? Eroahdistusta?

Loppuun vielä minun mielestäni hyvä muistilista pennun ostajalle. Koko artikkeli löytyy bernhardinkoiralehdestä 1/2017.



Etsi kasvattajaa, joka:
- haluaa tutustua sinuun ja ymmärtää, millainen on sinun odotuksesi koiran suhteen
- kutsuu sinut vierailulle kotiinsa tutustumaan rotuun, koiriinsa ja itseensä
- on kiinnostunut sinusta ja elämäntilanteestasi, kyselee odotuksistasi ja tavoitteistasi pennun suhteen
- kannustaa sinua kyselemään ja vastaa kysymyksiisi selkeästi ja asiallisesti
- kertoo rehellisesti koiristaan ja kasvatustyöstään
- kertoo avoimesti oman kasvatustyönsä tavoitteet ja saavutukset
- kertoo rodun ja kyseisen yhdistelmän vahvuuksista ja heikkouksista
- kertoo ja näyttää yhdistelmän terveystulokset ja pentueen sukutaulun ja siinä esiintyvien koirien eliniät ja kuolinsyyt
- arvioi pentueen yksilöiden luonteet, vahvuudet ja heikkoudet ja etsii juuri sinulle sopivimman pennun
- antaa sinulle kattavat ruokinta- ja hoito-ohjeet sekä vinkkejä koulutukseen ja tapakasvatukseen
- kannustaa viemään pennun terveystutkimuksiin, kun sillä on riittävästi ikää
- on apuna ja tukena niin iloissa kuin vastoinkäymisissäkin, pennun koko elämän ajan