perjantai 5. toukokuuta 2017

Juhlan aihetta

Meillä juhlitaan tänään nelikymppisiä! Se tarkoittaa sitä, että 40 tiineysvuorokautta on takana. Kaikki on mennyt tähän saakka ihanan vaivattomasti; mitään pahoinvointia ei ole Sokalla ollut ja se on saanut viettää huoletonta ja stressitöntä äitiyslomaa. Sen kulkeminen on muuttunut jo raskaammaksi ja se on alkanut puuskuttamaan melko pienestäkin rasituksesta. Lenkillä Sokka ei ole juurikaan aiemmin läähättänyt, vaikka olisi lämminkin keli. Nyt se läähättää lähestulkoon kotiovelta lähdettäessä ja vielä jonkin aikaa kotiin paluun jälkeen. Tuntuu oudolta kun en ole siihen tottunut, mutta se kuuluu tietenkin asiaan.

Pyörä- ja juoksulenkit on Sokan osalta jo jätetty pois, mutta reipasta kävelyvauhtia se jaksaa kyllä edelleen kulkea eikä lenkin pituudellakaan tunnu olevan vielä merkitystä, ainoastaan kaikki ylämäet himmaillaan. Se on pirteä ja reipas, mutta ei enää riehaannu vaan ottaa vähän rauhallisemmin. Se ei enää itse tee aloitetta leikkiin, eikä lähde leikkiinkutsuihin oikein mukaankaan. Myhäilee vaan ja käyttäytyy niinkuin mikäkin rauhallinen aikuinen koira. Nälkä sillä on kova ja kaikki ruoka häviää ruokakupista saman tien, mutta kissanruuan himo taitaa olla ohi. Sen sijaan jo viimeiset pari viikkoa sillä on ollut himo hevosenkakkaroihin, joita meillä lenkin varrella aina välillä on. Ennen sellaiset on jopa kierretty aivan tien toiseen laitaan väistäen, nyt silmät kiiluen yritetään lohmaista suuhun kaikki mitä ehditään. Emäntä ei osaa vielä olla niin skarppina tuohon uuteen himoon ja kakkarakasojen väistelyyn, mutta kyllä se koko ajan oppii.

Tulevana viikonloppuna Sokka saa matolääkkeen. Säännöllinen madotus on tärkeää kantaville nartuille, sillä nartun tiineys aktivoi nartun elimistössä majailevat suolinkaisen lepomuodot. Viime madotus tapahtui astutuksen yhteydessä, mutta yleinen suositus on madottaa 40 tiineysvuorokauden jälkeen narttu säännöllisesti ja näin meilläkin toki tehdään.

Viikonloppuna meillä on muitakin pentujen tuloon liittyviä suunnitelmia. Pentulaatikon materiaaleista on tarkoitus kasata kaunis, tukeva ja turvallinen pentulaatikko. No, ainakin tukeva ja turvallinen. Katsotaan mitä siitä sitten tulee. Minähän nikkaroin kaikkea mielelläni, mutta lopputulos ei aina ole oman vision mukainen. Työnantajani tarjosi vanerit ("vanerijätettä" tuppaa tulemaan siellä paljon). Eikös räjähdysvaara-merkki ole pentulaatikkoon ihan just sopiva...?!


4 kommenttia:

  1. Onnea Sokalle ja aurinkoisia päiviä odotukseen 🌻

    VastaaPoista
  2. Kiitos Marika! Kerron Sokalle terveiset, nyt alkaa olemaan odotus jo loppusuoralla! :)

    VastaaPoista
  3. No ainakin sydän voi räjähtää, kun niitä katselee! <3

    VastaaPoista