46 tiineysvuorokautta takana

Laskettuun synnytyshetkeen on aikaa enää 2,5 viikkoa. Sokka kasvattelee mahaansa hurjaa vauhtia ja sen ruokahalu vain kasvaa päivä päivältä. Olen lisännyt ruokamäärää hyvin maltillisesti, jotta se ei pääsisi lihomaan, eivätkä pennut pääsisi kasvamaan mahassa liian suuriksi vaikeuttamaan synnytystä. Normaalisti minusta on aika helppoa pitää koira sopusuhtaisena, koska aika lyhyellä viiveellä ruokamäärän lisäämisen ja vähentämisen tuntee kylkiluita tunnustelemalla. Nyt tiineysaikana kun eletään näin "päivä kerrallaan" ja viikkokin on jo pitkä aika, ei se olekaan niin helppoa. Onneksi kirjallisuutta ja osaavia neuvoja on lähellä. Sokka on kuitenkin oikein hyvinvoivan ja tyytyväisen oloinen, joten kyllä se varmaan saa riittävästi ruokaa.

Sokan normaali päiväannos on ollut noin 700g Golden Eaglen holistic duck -nappulaa. Toki se syö välillä lihaa, rustoja ja kaikennäköistä muutakin, mutta noin keskimäärin tuon verran. Nyt on siirrytty vahvempaan (pentu)ruokaan, jota se saa noin 850-900g päivässä, jaettuna jo neljään tai viiteen osaan.

Ajatella, että imetyksen aikana nartun ruuan tarve voi olla jopa nelinkertainen normaaliin verrattuna! Se kuulostaa kyllä käsittämättömän suurelta määrältä, mutta tietenkin se siinä vaiheessa kuluttaakin ihan hirmuisesti. 

Tänään luulen tunteneeni ekaa kertaa pientä liikettä Sokan mahassa. Ihme varmaan olisi jos jäisikin jotain huomaamatta, sen verran paljon aikaa mun kädet viettää sen vatsalla. Sokka on varmaan jo ihan kypsä kun koko ajan sitä hiplailen. No, tuntuu se siitä mahan silittelystä kyllä nauttivan.
Ihan kun mahan sivulla olisi tuntunut myös pieni muhkura ja vaikka Sokka oli sillä hetkellä syvässä unessa niin se heräsi ja ihan kuin olisi itsekin alkanut vähän muhkuraa ihmettelemään. Ehkä siellä joku oli hereillä ja liikahteli. Ihanaa ajatella, että pikkuisten liikkeet tosiaan alkavat nyt päivä päivältä tosiaan oikeasti tuntumaan!

Tänään saatiin nauttia aurinkoisesta mutta viileästä kelistä, mutta viikonloppuna pitäisi taas lämmetä.

 

Kepinkin voi syödä pahimpaan nälkään...