Kuudes tiineysviikko

Viime päivien kummallisten lumentäyteisten sääolosuhteiden jälkeen eilen saimme ulkoilla ihanan aurinkoisessa säässä. Sokka jaksoi muuten hyvin kävellä reippaasti 7km lenkin, mutta ylämäissä se taas himmaili niin, että meillä kuljettiin ne verkkaisemmin. Ei se väsyneeltä vaikuttanut muutoin ollenkaan. Se sai jonon ensimmäisenä määrätä tahdin metsäpolulla kulkiessamme, eikä takaa kuuluva naapurin koirien läähätyskään kirittänyt meidän rauhallista ylämäkikävelyä.

Kun tultiin kotiin, koirat jaksoivat vielä kirmata pihalla. Sokka kyllä alkaa selvästi jättämään takaa-ajot jo muille ja nappaa kepin toisen suusta mieluummin silloin, kun se tullaan tyrkyttämään ensin ihan nenän eteen. Lenkillä nähtiin vielä lunta, mutta kotona lumet olivat jo lähes kokonaan sulaneet. Niin lämpimästi alkoi vappupäivä.

 

  Naapurin hullu lansu ei ole moksiskaan jääkylmästä vedestä...

 

 

 

Meillä alkoi jo kuudes tiineysviikko. Tässä vaiheessa sikiöt muistuttavat jo aivan oikeita pieniä koiranpentuja! Niiden pienet sydämet sykkivät yli 200 kertaa minuutissa. Vielä ei vatsan läpi tunnu liikettä, mutta aika tiineysröntgeniin on nyt varattu! Sitä joudutaan vielä odottamaan reilu pari viikkoa, mutta odottamiseenhan me ollaan jo alettu tottumaan, eikö?