Pientä vastoinkäymistä

Sunnuntaina kävi lisää pennunkatsojavieraita. Pennut nukahtivat tyytyväisenä lämpöisiin syleihin. Oli mukavaa rupatella, Sokka otti vieraat tyypilliseen tapaan vastaan, vaikka ei tainnut imetykseltään nousta tervehtimään. Se taitaa tietää, että vieraat tulevat joka tapauksessa silittelemään, joten turha se on aina itse ylös nousta. Saatiin tuliaisiksi iso kasa sanomalehtiä, kiitokset!

Sokka söi ja joi aamupäivällä vielä oikein hyvin ja käytiin metsälenkki. Se vaikutti täysin hyvinvoivalta ja normaalilta, mutta iltapäivällä se yhtäkkiä alkoi vaikuttaa vaisulta. Ensimmäinen merkki oli, kun oltiin tulossa ulkoa sisälle ja sen vauhti hidastui ja nurmikolla se yhtäkkiä kävi istumaan ja makaamaan maahan. Pienen huilin jälkeen tulimme sisään, jossa se oli väsyneen oloinen.

Kuumeen mittaus osoitti, että kaikki ei ole kunnossa (39,3). Kopelointi paljasti, että yksi nisistä oli aivan kova ja turvonnut. Nuo ylimmät nisät eivät ole aina suosituimmat kun nännit ovat kovin isot pienille suille. Liekö siitä johtunut maidon pakkaantuminen, en tiedä. Soitin heti päivystykseen, josta ei vielä oltu kamalan huolissaan, koska Sokan lämpö ei varsinaisesti vielä ollut kuumetta, vain pientä lämpöä jollaista ilmeisesti imettävällä nartulla voi hyvinkin esiintyä ilman että olisi syytä huoleen.

Vähän myöhemmin kuitenkin Sokka alkoi rajusti oksentaa ja sieltä tulikin kaikki syöty ja juotu ravinto ulos. Uusi lämmön mittaus paljasti, että kuume oli nopeassa nousussa (40,0), joten eläinlääkäriasemalla oltiin myös sitä mieltä, että on parempi pakata emo ja pennut autoon ja lähteä ajelemaan. Lähin avoinna oleva klinikka oli Hattulan Evidensia. Sinne siis. Sokka hoippui autoon, pennut oli onneksi juuri syöneet, joten ne rauhoittuivat häkissä heti.

Perillä eläinlääkäri otti meidän heti vastaan, pennut nostettiin myös vastaanottohuoneeseen, ne eivät juurikaan edes heränneet. Lääkäri tunnusteli nisän ja totesi ongelman olevan tyypillinen nisätulehdus. Sokka sai tulehduskipulääkkeen ja pahoinvointilääkettä, jotta jaksaa syödä paremmin vahvistuakseen. Saimme ohjeeksi jatkaa samalla antibiootilla, mutta annoskokoa kasvatettiin. Lääkäri totesi leikkaushaavan hyväksi ja siistiksi ja päästi meidät kotiin kattavan ohjeistuksen kera.

Kotona Sokka saman tien söikin jo ja joi sekä tuntui hiukan parempivointiselta jo. Nisä oli kuitenkin hyvin turvonnut ja pinkeä, mutta nyt kipulääkkeen saamisen jälkeen se ei enää tehnyt niin kipeää sitä puristella, joten aloitettiin lypsäminen. Nisä piti nimittäin saada tyhjemmäksi. Varmuuden vuoksi pentujen ei kyseisestä nisästä annettu imeä maitoa, vaan nisää piti hieroa, käsin lypsää sekä antaa lämpöhaudehoitoa. Tilanne alkoikin pian helpottamaan ja Sokan olo paranemaan. "Lääkärin määräyksen" mukaan suorittelin hoitotoimenpiteitä läpi koko yön.

Me nukuimme yön Sokan ja katraan kanssa olohuoneessa . Olin laittanut itselleni patjan ja makuupussin Sokan viereen. Kahden aikaan yöllä käytiin Sokan kanssa ulkona ja se oli jo pirteämpi. Kun tultiin sisään, se käveli saman tien minun petiini ja kävi makuupussin päälle nukkumaan, johon pennut yksi toisensa jälkeen ryömivät kun tunsivat emonsa tuoksun. Tuumasin, että minä voin varmaan sitten nukkua vaikka sohvalla.

Kiitos tuhannesti naapurilleni henkisestä tuesta ja isosta avusta käytännön hoidoissa myös! Illan, yön ja aamupäivän jälkeen osaamme kumpikin lypsää jos joskus uudelleen tarvitsee 😄

Aamulla Sokan lämpö oli jo normaali ja se hoiti pennut kuten hyvän äidin kuuluukin. Toivottavasti selvisimme näin vähällä!

Olin tuonut valmiiksi jo pentuja varten varastosta "pienten koirien patjan. Aamu-ulkoilun jälkeen Sokka päätti jatkaa uniaan siinä. Yritin kertoa, että se saattaa olla sille vähän liian pieni, mutta eihän se minua kuunnellut...

 Ajatella, pentue täyttää tänään viikon! Tässä eilen illalla päivitetyt painokäyrät: