Pennut kolme viikkoa!

On se julmaa miten nopeasti aika rientää! Julmaa minun kannaltani, varmaan mukavaa uusien kotien kannalta. Tänään(kin) pennut ovat saaneet olla aamukahdeksasta iltakahdeksaan ulkona, mutta huominen sääennuste lupaa sisäpäivää. Vaikka tänään on ollut tuulinen keli, niin kevythäkin "teltan" suojissa on ollut lämmin. Paksut patjat estävät kokonaan kosteuden tulon maasta ja karvapatja sekä seinät ovat suojanneet tuulelta. Pentujen karvapeite tuntuu kyllä olevan jo sen verran paksu, että eivät kärsi kylmästä, päin vastoin herkästi kyllä liian lämpimästä. Varjossa on siis pysytelty.

Tanjan intuitio karvanlaaduista koko ajan vahvistuu. Taitaa olla (ei siis ole vielä varmaa), että pojat Kuusi ja Mantteli sekä Sveitsi-tyttönen ovat pitkäkarvaisia. Niillä on pidempi, laineileva niskatukka ja etutassujen kyynärvartta pitkin kulkeva harjanne. Vaikka moni muukin on hyvin pörröinen - Lansu kaikista eniten - niiden turkki on lyhyempää verrattuna tähän kolmikkoon.

Painotaulukoita en ole viitsinyt päivittäin laittaa, mutta nyt laitan viikkopainotaulukon, kun lapsoset täyttävät tänään kolme viikkoa. Kyllä ne vaan kasvavat hirmuista vauhtia!

Hampaat tulevat esiin koko ajan enemmän. Tuntuu, että parin tunnin torkkujenkin jälkeen ne on aina vain terävämmät. Luonne-eroista sen verran, että kovimpia liikkujia tuntuvat olevan pojat Ässä, Mantteli, Lansu ja Rämäpää. Ne kulkevat melko kauaskin rohkeasti, vaikka viihtyvät kyllä yhtä hyvin sylissä kuin muutkin. Kukaan pennuista ei ole syrjäänvetäytyvä tai arka, kaikki nämä leviävät melko laajalle, mutta tuo nelikko vielä laajemmalle. Lansu on ehkä dominoivin, se on ensimmäisenä pentulaatikosta punnertamassa ulos, ensimmäisenä tissillä ja haastaa paljon sisaruksiaan leikkiin murisemalla välillä hyvinkin ärhäkkäästi. Silti sekin hyvillä mielin rauhoittuu syliin ja nukkuu kainalossa.

Aika tasainen pentue luonteeltaan siis. Myös kooltaan. Tosin Rämäpää erottuu solakkuudellaan muista. Vaikka olisi juuri syöty ja muiden vyötäröt pyöreitä, Rämäpään vyötärö on solakka ja se on ruumiinrakenteeltaan sirompi (ainakin tässä vaiheessa). Se liikkuukin ehkä hiukan kevyemmin juurikin keskivartalonsa keveyden ansioista, vaikka painoltaan on kuitenkin melko samassa mittakaavassa kuin muut.

Kaikki ne ovat kuitenkin minun pikku sylivauvojani. Kun ne nostaa syliin niin ne nuuhkuttavat kaulaa vasten ja lipovat leukaa. Unien jälkeen ne parveilevat ympärillä, toki äitinsä ympärillä jos se sattuu lähellä olemaan. Imetykseen on selvästi tuonut lisäsäväyksen nuo pikku hampaat. Sokka välillä narisuttelee hampaitaan imettämisen lomassa. Kärsivällisesti kuitenkin imettää ja antaa pentujen vetää huulesta tai silmäkulmasta. On ne vaan niin ihania.

Nämä kuvat Tanjan ottamia: