perjantai 11. elokuuta 2017

Pentujen kuulumisia



Pennuista viimeisenä Crush lähti pitkälle kotimatkalleen maanantaina iltapäivällä. Veimme sen Kaisan kanssa Travel Cargon toimistolle. Travel Cargo huolehtii muunlaisen rahdin lisäksi eläinkuljetuksista (http://www.travelcargo.fi/fi/elainkuljetus/) eli hoitaa vienti- ja tuontiselvitykset sekä huolehtii eläimen hyvinvoinnista koko matkan ajan. Crush lensi maanantaina iltakoneella Amsterdamiin, jossa se pääsi yöpymään koirahotelliin (https://www.klm.com/corporate/en/about-klm/students/animal-hotel.html). Hotellissa koirat saavat ruuan ja veden lisäksi jaloitella ja levätä. Tiistaina iltapäivällä se lastattiin taas lentokoneeseen, jonka nokka otti suunnan kohti Chicagoa. Minun lisäkseni oli monta muutakin, jotka jännittivät mukana. Ihanaa huomata, miten monen sydämeen nämä pikkuiset ovat päässeet luikertelemaan! Aika monta kyselyä on tullut, onko poika päässyt turvallisesti perille. On päässyt.
Huoli oli kyllä suuri, mielessä kaikennäköisiä uhkakuvia. Minuutit matelivat kamalan hitaasti kun odottelin että kone saapuisi määränpäähän. Asiaa ei tietenkään jouduttanut tarkistella saapuvia lentoja vähän väliä jo tunteja ennen oikeaa saapumisaikaa, mutta näin kuitenkin huomasin tekeväni. Yksi helpotus oli huomata tiistai-iltana kymmenen aikaan, että kone on laskeutunut, vaikka se ei sinällään antanutkaan vielä mitään informaatiota pennun voinnista. 1,5 tuntia myöhemmin sain Crushin uudelta emännältä viestin, että nyt heidät päästettiin hakemaan pentua. Kylmä hiki otsalla sydän pamppaillen odotin tietoa, mitä pennulle kuuluu. Puoli yhdeltä yöllä tuli iloinen viesti valokuvineen. Lento oli mennyt hyvin eikä pentu ollut yhtään stressaantunut kun oli lentolaatikon ovi avattu. Se oli saman tien pussaillut uuden emäntänsä naaman märäksi häntä villinä liehuen. Olivat kiireesti vieneet sen pihalle tarpeilleen, laatikko oli nimittäin pysynyt matkan ajan puhtaana! Nälkä sillä oli ja janokin, mutta ei minkään näköistä hätää muutoin. Reipas, iloinen, utelias ja rohkea pikku miekkonen. Sen sijaan samassa koneessa ja samassa koirahotellissakin ollut dobermannin pentu oli ollut melkoisessa paniikissa, mutta Crush oli mennyt reippaasti sen luo ja saanut sen hetkessä rauhoittumaan. Olivat sitten yhdessä mutustaneet kuivalihaa ja juoneet yhdessä Crushin juomakupista, jonka jälkeen tuo toinenkin pentu oli päässyt jo rauhoittuneena jatkamaan matkaansa. Olen niin onnellinen etten löydä sanoja!

 
Tässä pikkupoika matkustaa Kaisan sylissä kohti lentokenttää autuaan
tietämättömänä millaiselle matkalle joutuukaan...

Crushin lähdettyä meillä oli vähän vaisu tunnelma. En tiedä olinko minä syyllinen ja muut vaistosivat alakuloisuuteni ja olivat sitä myöten apeita, mutta Sokka ja Costo vaikuttivat myös maanantaina olevan allapäin. Hyvien uutisten myötä meillä on jo päästy ikävästä yli ja nyt alkaa sitten kouluttaminen ja opetteleminen. Kaulapanta oli Costolla ensimmäistä kertaa päällä eilen. Huomenna olemme menossa taas Aden luo kylään (jipii!). Pentukoulu alkaa syyskuussa, mutta ruokakupilla ollaan jo alettu harjoittelemaan istumista. Sitkeä tuo tyttö on käyttämään hampaitaan milloin mihinkin eikä pahemmin piittaa kielloista. Osaa se silti olla herttainen ja suloinenkin. Iltaisin kun alkaa jo väsyttää, se viihtyy sylissä. Kissan kanssa ovat hyviä ystäviä, paitsi silloin kun Costolla on liikaa virtaa.

Muille pennuille kuuluu myös hyvää. Pantaan ja hihnaan on alettu totuttelemaan ja pentukouluunkin on moni ilmoittautunut. Kaikki pennut vaikuttavat oikein avoimilta, sosiaalisilta ja aktiivisilta. Pennut ovat tutustuneet jo vaikka minkälaisiin erilaisiin asioihin ja erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Rohkeita ja reippaita ovat! Vaikka pennuilla on nyt uudet kodit ja uudet perheet, ne tulevat aina olemaan minun pikkuisiani ja olen niistä sanoinkuvaamattoman ylpeä ja onnellinen! Meillä on oma pieni facebook-ryhmä, jossa on jokaisesta perheestä edustus. Siellä jaamme oikeastaan päivittäin pentujen kuulumisia ja valokuvia. Siksi tämän pentublogin päivitykset, joita minä yksipuolisesti raapustelen, varmaan pikkuhiljaa harvenevat. Pyrin kuitenkin edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti laittamaan kuulumisia kuvineen.
 Sokka ja Costo

2 kommenttia:

  1. Eeva tätä sinun blogia on ollut tosi ihana seurata, kiitos kun olet päästänyt meidät muutkin pentujen maailmaan <3

    VastaaPoista