Sokan "kotiolot"

Havaitsin, että tässä blogissa ei ole oikeastaan vielä itsestäni tai Sokan kotioloista paljoa kerrottu. Odotellessa pentuja syntyviksi, voin vähän tarinoida tästä aiheesta.

 Minä olen siis Eeva, Sokan emäntä. Perheeseen kuuluu tällä hetkellä myös 5-vuotias keskiaasiankoiranarttu Susi, poikakissa Riski sekä maatiaiskanaparvi kukkoineen. Susi ja Sokka ovat hyviä ystäviä ja painikaveruksia, vaikka Susi onkin enimmäkseen omassa aitauksessaan hoitamassa vahdin hommia. Lenkeillä tietenkin käydään yhdessä ja Susi nukkuu yöt meidän kanssa sisällä. Jos Suden tehtävä on vahtia tiluksia, Riskin tehtävä on keksiä alituisesti pientä jäynää niin koirille kuin emännällekin. Kyllä se silti aina silloin tällöin hoitaa myös hiirenpyytäjän hommaansa ja on välillä jopa ihan hellyyttävä. Kanat ja kukot elelevät omissa tiloissaan kanalassa, paitsi kesäisin ne laiduntelevat paljon ympäri pihaa sulassa sovussa muiden eläinten kanssa ja ovat muutenkin hyvin seurallisia.

Sokka, minä ja kanat välipalalla

Sokka, Carma ja kanat

Riski ja Sokka päiväunilla

 Sokka, Susi ja lumipainit

 Sokka ja possu

 Sokka ja Kärppä (talon tällä hetkellä vanhin kanarouva)

Asumme paritalossa vanhan Erkylän kyläkoulun opettaja-asunnossa Myllylammen vieressä Hausjärvellä, Riihimäen kupeessa. Koulutoiminta loppui muutama vuosi sitten ja paikka oli juuri sopiva, joten tässä sitä nyt on asuttu viimeiset viisi vuotta. Omistamme paikan siskoni kanssa, joka asuu naapurissa eli paritalon toisessa päädyssä kahden koiransa kera. Ne ovat myös oikein hyvää lenkki- ja painiseuraa.

 Koti

Naapurin nahkacollie pienenä sinttinä

Minun ensimmäinen koirani oli belgianpaimenkoira Ronja, joka tuli minulle vuonna 1997 eli jo parikymmentä vuotta sitten. Se oli nokkela, energinen ja erittäin helppo koulutettava. Sen jälkeen seuraavat kolme olivat sekarotuisia, nekin jo kaikki nyt edesmenneitä.

Sekarotuiset Warre, Kaalo ja Capri

2010 minulle tuli ensimmäinen bernhardinkoira Carma, joka oli upea koira. Sen kanssa suoritettiin BH-koe, kisattiin TOKOssa voittajaluokassa ja rally-tokossa. Se pärjäsi ihan hyvin myös näyttelyissä, vaikka näyttelykäyntejä ei kertynyt ollenkaan niin paljon kuin koekäyntejä. Se vietiin minulta 6,5-vuotiaana (eli aivan liian nuorena) viime syksynä, jolloin sillä ilmeni imusolmukesyöpä.

Sokan kanssa treenataan tottelevaisuutta eli TOKOa, vielä kisataan alokasluokassa ja nyt on tietenkin sitten pitkä kisatauko edessä. Tämän vuoden puolella ehdittiin kaksi koetta käymään ja molemmista saatiin ykköstulos ja oltiin palkintopallillakin. BH-kurssilla ollaan vielä tämä kevät ja BH- eli käyttäytymiskokeeseen tähdätään syksyllä. Varmasti myös MH-luonnekuvaukseen ja luonnetestiin menemme, kun pennuista ollaan täysin palauduttu. Näyttelyt meiltä jää tämän kesän osalta täysin. Nyt keskitytään vain nautinnolliseen ja onnelliseen odotukseen ja hyvässä kunnossa pysymiseen. Ja blogin kirjoittamiseen.

Sokka ja kieli